Pääskysen pönttöjä

Kesämökin räystään alla pesi aina ennen pääskysiä, mutta nyt ne on pari vuotta loistaneet poissaolollaan. Suurin syy lienee se, että lähellä ei enää laidunna lehmiä. Ja toisekseen tikka tai harakka kävi lähes joka kesä tiputtamassa pesät alas ja pisteli munat suuhunsa.

Radion luontoillassa kerrottiin keväällä, että pääskyselle voi myös itse tehdä pönttöjä. Arvelin kokeilla, josko saisin siivekkäät palamaan mökin pihapiiriin. En saanut tarkkaan laitettua ylös sitä luontoillan pönttöohjetta, mutta suunnilleen se jäi muistiin. Ohjeessa käskettiin sekoittamaan betonia, sahanpurua, liimaa ja vettä "sopivassa suhteessa". No, sekoittelin niitä siten kuin hyvältä näytti ja tuntui ja sitten muotoilin massasta pesiä kippojen ympärille. Käyttämäni sahanpuru oli aika karkeaa, hienompi olisi ehkä ollut parempi. Pääskyn pesän mittoja minulla ei ollut, mutta yritin valita suunnilleen pesän kokoisia kippoja. Massan ja astian väliin laitoin muovikelmua. Annoin kuivua pari päivää ja sitten irroittelin pesät muottien ympäriltä.

Annoin vielä kuivua muutaman päivän ja sitten liimasin pesät kiinni vaneripaloihin. Varmistin vielä rautalangalla, että varmasti pysyvät paikallaan. Ja sitten ruuvasin pesät vanerin kulmista kiinni räystään alle. En osaa sanoa, tuliko pesistä oikean kokoisia kun mittoja ei kerran ollut. Mutta ainakin pesistä tuli sen verran kovia, että ihan helposti tikka tai muukaan lintu ei niitä riko.

Ainakaan vielä tänä kesänä pesät ei tuntuneet pääskyille kelpaavan, vaikka niitä mökin pihassa lentelikin. Tyhmiä lintuja, olis ollu niin hienot pöntöt :) But maybe next time! 

Koristeita risuista

Olen aina ihastellut joulumyyjäisissä myytäviä risukoristeita. Vaan ikuna en ole ostanut kun oon aina ajatellut, että osaisi kai noita itsekin vääntää. Tähän asti en ole saanut aikaiseksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Mökin pihasta kaadettiin ylimäärisiä koivuja ja niistä keräilin oksia talteen. Mielestäni keräsin oksia paljonkin, vaan aika vähiin nuo kävivät. Yhteen koristeeseen menee näköjään yllättävän paljon risuja. Risujen pituudet vaihteli puolesta metristä reiluun metriin. Näköjään mitä pidempi ja "rennompi" oksa on, sitä helpompi sitä on työstää. Liian paksut oksat on huonoja.

Koko tuosta risumäärästä sain aikaan kaksi sydäntä ja yhden kranssin. Kaikkien sitomiseen käytin tummaa rautalankaa (jota myös meni yllättävän paljon). Sitominen oli aika työlästä ja sotkuista, en olisi uskonut koivunoksien vääntelyä näin hankalaksi. Joskus on tullut tehtyä kransseja havuista, mutta niistä olen luopunut kun ovat niin työläitä. Vaan ei nämä koivunoksat juuri sen helpompia olleet, hyvä puoli tosin se, että joka paikka ei ole pihkassa.

Lopuksi koristelin aikaansaanokset vielä ohuella juuttinarulla. Samasta narusta tein myös ripustuslenkit. Ja kranssiin laitoin koristeeksi myös matonkudetta. Kranssista tuli hieman toispuoleinen kun oksat loppui kesken, vaan eipä tuo haitanne. Onneksi ei tullut kerättyä tämän enempää oksia, ihan riittävä ponnistus oli jo näiden kolmen teoksen aikaansaamisessa.

Hiuskoristeita

Etsin kaupasta mieleistä hiuskukkaa, en löytänyt. Itsehän se piti rueta mokomia vääntämään. Ja kun tein yhden niin sitten toisenkin ja muutaman lisää... Toiset enemmän, toiset vähemmän onnistuneita. Osa meni omaan käyttöön, osa jakoon sisarusten tytöille ja muillekin.

Käytin kaikenlaista mitä kaapeista löytyi: kankaita, nauhoja, nappeja, helmiä, jne. Ja netistä tilasin muutamia erilaisa pinnipohjia (Villihelmi) ja kampauskiinnikkeitä (PinniMinni). Ihan mieleisiäni kiinnikkeitä en tosin onnistunut löytämään. Haussa olisi semmoiset toista päätä kohti kapenevat kiinnikkeet, jollaisia on kaupasta ostettavien hiuskukkien takana. Mikähän liike sellaisia myynee?

Kukkien teko-ohjeita on netti pullollaan, etenkin englanniksi löytyy jos vaikka minkälaista ohjetta. Eli enpä ala tekotapoja tässä esittelemään. Pinnit kiinnitin kukkiin ihan vaan ompelemalla. Nuo "hauenleuka" kiinnikkeet pujotin huopapalaan tehtyjen reikien läpi ja liimasiin kiinni kukan takapuolelle.  Hiuskoruja tehdessä koin myös ahaa-elämyksen siitä, että Pinterest on käsityön tekijän uusi paras ystävä:) Jos asia kiinnostaa, niin kannattaa googlettaa vaikka "homemade hair accessories" niin johan löytyy vaikka mitä!

Tuunattu polkupyörä

Köijäsin miehen mummolan navetan perukoilta vanhan fillarin, ajatuksena tehdä siitä itselle sopiva kauppakassi. Pyörä on merkiltään Tunturi Luxus ja oisko jostain 60-luvulta? Alkuperäiset osat on aika hyvin tallessa, mutta satula on jossain vaiheessa vaihdettu uuteen. Satula tosin menee vielä jossain vaiheessa vaihtoon, ei ole oikein takamusystävällinen malli tämä nykyinen. Ohjaustangon kädensijat vaihdoin nyt kunnostuksen yhteydessä kun olivat niin pahasti rikki. Kaikkineen pyörä oli kuitenkin aika hyvässä kunnossa, kellokin toimii. Ja Neuvostoliitossa valmistetut renkaat oli ihan ehjät:) En kyllä tiedän oliko ne alkuperäiset.

Ensin purin pyörän osiin (miehen lievällä avustuksella, oli hankala purettava kun kaikki mutterit oli niin ruosteessa). Sitten alkoi hillitön puhdistus. Autoharjalla, tiskiharjalla ja hammasharjalla kun hinkkasin, niin lopulta tuli aika puhdasta. Pahimpien töhnien irrottamiseen käytin bensaa ja lopuksi vielä putsasin rungon ja kaikki osat asetonilla. Ja rasvasin rasvausta kaipaavat osat. Harmittaa vietävästi kun en älynnyt kuvata pyörää ennen putsausta, tässä kuvassa putsattu pyörä osina. Tässä se jo näyttää ihan pyörältä, vaikka huono kuva onkin.

Sitten alkoi maalaus. Kävin ostamassa suihkutettavaa automaalia, hinta 12 € per purkki. Värinä sammalenvihreä. Ois tietysti voinut olla joku vähän värikkäämpikin, mutta ajattelin, että semmoinen rupeaa pidemmän päälle tympimään. Oli niin kyty päästä maalaamaan, että en jaksanut odotella tyyntä ilmaa. Niinpä maalailain tuulella ja ulkona ja senhän tietää, että suurin osa maalista oli jossain muualla kuin pyörässä... Jouduin siis ostamaan toisenkin purkin, varmaan sisällä maalatessa yksi purkki olisi riittänyt. En muutenkaan ollut kovin taidokas maalari ja sain aikaan jonkin verran valumajäliä, mutta ei ne pahemmin haittaa. Ja kuka niin lähelle tulee, että näkee ne valumajäljet, on jo selkeesti pyörävaras. Maalauksen jälkeen pistettiin taas pyörä kasaan.

Seuraavaksi oli vuorossa koristeluvaihe:) Näin Drops designin facebooksivuilla kuvia ihanista polkupyörän helmasuojista ja semmoinenhan oli saatava! Virkkaamaan siis. Ohjetta ei ollut, katsoin vain kuvaa ja yritin tehdä suunnilleen sen näköistä. Lankoina käytin vanhoja puuvillalangan jämiä sekä kirpparilta ostetuista pitsiliinoista ja vanhasta neuleesta purettuja lankoja. Mustaa lankaa jouduin vähän ostamaan. Kaikki langat oli vähän eri paksuisia, mutta ihan hyvin virkkuu silti onnistui. Käytin kaksinkertaista lankaa ja koukkua no 3.

Helmasuojan tekemistä varten tein paperista "mallikappaleet", että sain oikean kokoiset palat virkattua. Toinen puoli oli hieman haastava kun siellä oleva ketjunsuojus on hankalassa kohdassa. Helmasuojan virittely paikalleen oli sekin aika työlästä, mutta onnistui jotenkuten. Ostin pyörään myös uuden kauppakorin ja sen reunaan virkkasin samoilla langoilla koristeen.

Kyllä tästä tuli niin mahottoman hieno! Ei tosin ole mikään sadekelin polkupyörä, vaan kukapa sitä sateella viitsiikään fillaroida.

Pienestä sitä ilahtuu

Nimittäin rikkinäisestä kahviastiastosta ja matonkuteista. Ruokakauppaan olin menossa kun huomasin, että torin kulmassa joku pitää kirpparipöytää. Raahauduin katsomaan ja oi mitä löysinkään! Ihanan näköinen kahviastiasto, josta tosin yksi kuppi oli hukassa tai rikki. Eipä haitannut, ostin vitosella omaksi. Astiaston pohjassa lukee Mitterteich Bavaria ja saksalainen näkyy olevan. Enpä ole kuullutkaan, mutta löytyihän noita googlettamalla. Tosin tämmöistä samanlaista asiastoa en löytänyt (tai jaksanut etsiä). Ihanat kesäkupit, vaikka en kahvia juokkaan:) Jos jollakulla sattuisi olemaan tuommoinen vaaleanpunainen kuppi myytävänä niin voisinpa vaikka ostaa.

Lisäksi ostin kolme pussia tosi kivoja ja siistejä matonkuteita. Euro per pussi! Enpä kyllä itse viitsisi tuolla rahalla alkaa kuteita leikkaamaan. Nyt riittää virkattavaa pitkäksi aikaa.

Joulukukkaverhot ja muuta

Löysin kirpparilta eurolla käheen retrokapan ja pari salusiinia. Kappa oli kunnossa ja se pääsi ikkunaan jouluverhoksi, kun nyt sattuu joulu olemaan. On se ainakin jouluisen värinen:) Salusiinit oli huonommassa kunnossa, niistä ompelin pari käsipyyhettä ja patalaput verhon seuraksi.

Jouluksi tein myös muutamia lahjoja itse. Karpalolikööriä netistä löydetyllä ohjeella (2 l karpaloita, 1 l viinaa ja 6 dl sokeria). Seisotin astiassa pari kuukautta, murskasin marjat, siivilöin ja pullotin. Ja käytettyihin tuikkukuppeihin tein tervakynttilöitä. Eli sekoitin kynttilämassaan vähän tervaa tekovaiheessa. Tuli muuten ihan hyviä, mutta sydänlanka oli liian paksua. Palavat aika nopeasti.

Valettuja kynttilöitä

Joulu tulloo, tekaisin siis kynttilöitä. Tilasin paikalliseen käsityöliikkeeseen pari kiloa valmista kynttilämassaa sekä muutaman metrin sydänlankaa. Ja kirpparilta ostin vanhoja kahvikuppeja ja laseja. Poltetuista tuikuista otin talteen niitä pohjalle jääviä sydänlangan pidikkeitä ja käytin ne uudelleen näissä kynttilöissä.

Sulattelin kynttilämassaa (semmoisia rakeita) vesihauteessa kattilassa ja kaadoin sitten lasit ja kupit melkein täyteen. Ensin olin siis viritellyt sydänlangat paikoilleen. Osaan massasta sulatin mukaan myös vanhan punaisen kynttilän jämiä niin sain aikaan punaista massaa. Kunhan massa oli kuivunut, kaadoin päälle toisen kerroksen, koska kovettuessa massa painuu keskeltä kuopalle. Läpinäkyvissä laseissa myöhemmin tehdyn täytön raja näkyy aika selvästi, läpinäkymättömistä tuli siis siistimpi lopputulos.

Japanin tuliaisia:)

Mies kävi Japanissa ja toi (käskystä) tuliaisiksi ison pinon origamipaperia. Mukana myös pari kirjasta, joissa samassa paketissa ohjeita ja papereita. Käheitä! Lapsena tein näitä paljon, mutta silloin ei kyllä ollu näin läyhäkkää paperia:)

Täi tervassa vaiko tervan juontia?

Poltimme paikallisen kotiseutuyhdistyksen kanssa kesällä tervahaudan ja piti kokeilla miten hautaterva kävisi saippuaan. Ensimmäinen kokeilu meni kerrassaan mynkään. Uskalsin Saara Kuhan kirjan innoittamana laittaa seokseen melkein 100 g tervaa (rasvoja oli 550 g) ja seos juoksettui aivan täysin. Rasvat ja muu seos erottuivat toisistaan vaikka miten sekoitin. Pöljä kun olin, lisäsin koko tervasatsin kerralla. Olisi pitänyt lisäillä vähän kerrallaan. Mutta kun halusin mahdollisimman tervaista saippuaa... Koko seos meni siis kovettumisen jälkeen roskikseen. Oli takapihalla jäähtymässä eikä kelvannut edes harakoille. Olisikohan niin, että aito hautaterva on sen verran "tuhdimpaa", että pienempi määrä riittää?

No, toisella yrityksellä jo melkein onnistuin. Vähensin tervan määrän noin 20 grammaan ja lisäilin sen seokseen pienempinä erinä. Rasvoja oli edelleen 550 g. Massa vaikutti todella hienolta ja tasaiselta ja siitä tuli ihanan ruskean väristä. Sekoittelin mahdollisimman pitkään niin ettei homma ainakaan siitä jäisi kiinni. Mutta kun kaadoin massan muottiin, rasvat ja muut aineet alkoivat taas erottua toisistaan. Meinasi mennä hermo. Jätin kuitenkin seoksen kovettumaan ja päätin katsoa mitä tulee. Onneksi jätin, koska lopputulos oli melko OK. Saippuan pinta oli tosi rasvainen ja jotenkin sekoittumattoman näköinen, mutta kun sen leikkasi pois niin sisus oli ihan kohtuuhyvää tavaraa. Jonkinlaisia värimuutoksia saippuassa tosin näkyy. 

Tässä melkein onnistuneen tervasaippuan ohje kokonaisuudessaan:
Kookosrasvaa 275 g
Rypsiöljyä 160 g
Oliiviöljyä 115 g
Lipeää 85 g
Vettä 170 g
Tervaa n. 20 g  (ja vieläkin vähempi siis olisi varmaan riittänyt)

Kun saippuasta tuli pintojen leikkuun jälkeen niin paljon hukkatavaraa, päätin hyödyntää senkin. Mielessä oli jossain näkemäni "pesupallot". Muotoilin hukkapalat palloiksi ja huovutin niiden ympärille sukkahousun kärkiosan sisällä vaaleaa huovutusvillaa. En huovuttanut kovin tiukkaan, huopuneehan tuo käytettäessä. Lopuksi pujotin virkkuukoukun avulla pallojen läpi pakkausnarut niin voipi vaikka ripustaa pesupallot saunan seinälle.

Talven varalle

Pistin vähän kesää säilöön ensi talvea varten. Teetä varten keräilin ja kuivasin mansikan kantoja, humalan emikukintoja (siis niitä kävyn näköisiä) ja minttua. Teehen kelpaa myös kuusenkerkkäsiirappi. Kokeeksi kuivasin myös raparperiä, se pääsee kiisseliin tai miksei sitäkin voisi laittaa teekuppiin. Vaikka humalan sekaan, se kun tuppaa yksinään olemaan aika kitkerää. Nokkosen siemeniä voisi laittaa vaikka sämpylätaikinaan. Nokkosesta keräsin alkukesästä myös lehtiä, ne keitin ja pakastin.

Suurin työ oli kuusenkerkkäsiirapissa. Siihen löytyy netistä paljonkin ohjeita, mutta minä kyllä keittelin sitä aika paljon pidempään kuin ohjeissa, että sain mukavan paksua. Kasvit kuivasin ihan vaan uunipellillä jääkaapin päällä ja hyvin onnistui. En hiostanut, saavat välttää ilmankin. Raparperiä vähän esikuivasin kuivurilla. Näitä kun nautin koko talven ja lisäksi tuota aiemmin mainittua pakurikääpäteetä, niin jo on kumma jos flunssa iskee!

















Vasemmalta oikealle: minttu, humala ja mansikan kannat.


















Vasemmalta oikealle: nokkosen siemenet, raparperi ja kuusenkerkkäsiirappi.

Ruotsissa kaikki on toisin

Käytiin kesälomareissulla Ruotsissa ja ehdinpä matkan lomassa koluta puolenkymmentä kirpputoriakin. Ruotsissa "loppiksia" on näköjään joka niemessä ja notkelmassa, ainakin näin kesällä. Paljon oli ihan semmoisia ihmisten omia pihakirppiksiä.

Olin kovasti yllättynyt alhaisesta hintatasosta. Samoista esineistä saa Suomessa maksaa moninkertaisia hintoja. Varsinkin kupariesineet on paljon halvempia kuin meillä. Tosin nuo kuvassa olevat kuparivuoat ostin kyllä menomatkalla Suomen puolelta ja ilahduttavan halvalla.

Mutta Ruotsin loppishinnoista kertoo se, että esimerkiksi nuo kuvassa näkyvät pienet leivosvuoat (36kpl!) maksoivat yhteensä pari euroa. Olen joskus ostellut tuommoisia Suomesta euron kappalehintaan. Kannusta maksoin euron, lasikulhosta 50 senttiä, päileristä kaksi euroa, puurasioista molemmista pari euroa, alumiinirasioista euron kipale, jne. Kalleimmat olivat tuo esineiden alla oleva puuvillainen iso päytäliina (n. 4 €) ja tuo takana näkyvä vanha vanerinen kalalaukku (n. 5 €). Ah ja voi, pitäisi joskus suunnata Ruotsiin ihan loppislomalle. Tosin mies oli sitä mieltä, että en VOI tarvita noita kaikkia. Mutta tottakai tarvitsen ja sitä paitsi sehän ei olekkaan tässä se pointti.

Lakalla posliiniin

Ostin askarteluliikkeen loppuunmyynnistä Charlotta -merkkistä posliiniliimalakkaa. Ja arkistojen kätköistä kaivoin siskon vanhoja, posliinimaalaukseen tarkoitettuja laattoja ja pari korupohjaa. Niillä testailin lakkaa ja kiinnitin niihin servettejä. Servettejä onkin muuten vino pino, kun on jo vuosien ajan kaikista kahvitteluista tullut niitä kerättyä.

Tekniikka lakan käytössä oli oikeastaan sama kuin decoupage -lakan kanssa. Serviettejä en kyllä saanut mitenkään suoriksi kun ovat niin juuttaan ohuita, jonkin verran jäi väkisin ruttuja ja ilmaa alle. Vaan haitanneeko tuo mittään. Lakkakerrosten kuivuttua poltin työt ohjeen mukaan 140 asteisessa uunissa 90 min. Ainakin lakkapurkin kyljessä luvataan, että sen jälkeen pitäisi kestää vaikka pesukoneessa pesemisen. Polttamisenkin jälkeen työn pinnassa näkyy siveltimen jäljet, vaan haitanneeko loppujen lopuksi sekään. Kun en ihan tarkkaan tiedä miltä lopputuloksen pitäisi näyttää, niin en osaa sanoa onnistuiko, mutta ainakin pinta tuntuu kestävältä. Nyt tarttis enää keksiä mihin noita laattoja käyttäisi. Koruista toki saa ihan kivat riipukset, tosin niissä kyllä servettien rypyt ja siveltimen jäljet näkyy erityisen selvästi.

Itse tehtyjä mormuskoita

Enpä olisi uskonut näitäkään tekeväni, vaan teinpä kuitenkin. Istuttiin yks lauantai-ilta telkkaa katsomassa kun mies löysi sohvalta sinne pudonneen puuhelmen. Ja sitten alkoi tupitus, että kun aina on joka paikassa helmiä ja koukkuja ja neuloja ja vaikka mitä niin ettei sekaan mahdu. Ja että miks et ikinä tee mitään mistä ois oikeesti jotain hyötyä, vaikka mormuskoita... No pakkohan se sitten oli koettaa.

Kävin kaupasta tavallisia ongenkoukkuja, kokoa kuusi. Olisi tietysti pitänyt olla perhokoukkuja, joissa tuo lenkki on vähän taitettu, mutta ei niitä täältä käpylästä saanut. Sen verran olen pilkkimistä kokeillut, että suunnilleen tiesin mistä on kyse ja lisäksi googletin netistä vähän kuvia ja ohjeita. Kieputin ensin koukun ympärille pienen metallipalan rautalangalla, jotta mormuskalle tulisi painoa. Sitten päällystin möykyn fimo-massalla ja koristelin. Ja lopuksi kovetin uunissa. Näyttävät kyllä vähän siltä kuin olisivat karanneet jostain muumi-kirjasta. Jos näillä joskus saa yhdenkin sintin niin teen varmasti lisää! Mutta onpahan nyt sitten ainakin yritetty tehdä jotain hyödyllistä... Välen pilikille!

Kierrätyskoruja

Kovasti oli mukavaa tuo nappikorun tekeminen, piti vähän jatkaa sen homman parissa. Nappivarastoa oli aika vähän täydentää (lue: nappihimo iski), joten kävin Sastan tehtaanmyymälässä ostoksilla. Siellä on pieni valikoima tehtaan vanhaa nappivarastoa myynnissä. Kahdenlaisista metallinapeista ja ketjusta syntyi tämmöinen setti.
















Joskus on tullut ostettua myös erilaisia käytettyjä vyönsolkia SPR:n Kontista. Noin 5 cm x 3,5 cm kokoisesta soljesta, rautalangasta ja punaisista puuhelmistä kieputtelin tämmöisen riipuksen

Parit korut

Koruja tuli joulun alla tehtyä niin itselle kuin lahjaksi, tosin suurin osa unohtui kuvaamatta. Jo tuolla aiemmin mainituista mustista puuhelmistä tein rannekorun, kaulakorun ja korvikset. Kiinnitin helmiin decoupage -lakalla kuvia vanhasta tekstistä ja lakkasin vielä kuvan päältäkin. Rannekorun tein kuminauhalankaan niin ei tarvinnut rueta lukkoa kiinnittelemään.
















SPR:n Kontista on tullut hamstarttua pussikaupalla nappeja, teinpä kerrankin jotain niistäkin. Ruskeansävyisiä nappeja ja puuhelmiä lankaan pujotettuna ja korvakorut samaa rataa. Lankana ihan tavallinen karhulanka, muuta tummaa ei nyt sattunut olemaan.

Tulenarkaa

Joulun aikaan on tullut polteltua läjäpäin kynttilöitä ja uunissakin on tulta pidetty. Tulitikkuja siis kuluu kohtuullisesti. Rupesi tympäsemään tikkuaskien tylsät kuvat, joten tuunasin niitä hieman. Valkkasin googlen kuvahaulla kaikenlaisia kivoja vintage ym. kuvia ja tulostelin ihan tavalliselle paperille. Sitten vaan leikkasin kuvat irti ja liimailin kiinni askien kansiin. Ihan kivoja vaikka lahjaksikin.
















Tikuille tein kaveriksi sytytysruusuja. Niitä näkyi myyjäisissä joulun alla ja aika monessa blogissakin on ohjeita niiden tekoon. Itsekin käytin pohjana munakennoja ja niistä revittyjä palasia. Sulatin veteen muutaman kynttilänjämän vanhassa kattilassa ja sitten dippailin ruusuja kolmeen kertaan siinä. Olisi tosin tullut kivempi lopputulos jos olisi ollut vaikkapa punaista stariinia. Tässä oli osin mukana vaalean vihreää steariinia, vaan lopputuloksessa vihreä ei juuri näy. Mutta menee nämä näinkin. Raskineeko näitä edes käyttää!

Valoa kansalle

Kävin itsenäisyyspäivän aikaan siskon porukan luona maalikylillä ja käytin suuren osan ajasta kirpputoreja kiertämällä. Sitä voisi kyllä tehdä vaikka työkseen, jos joku hoitelisi tuon tienaamispuolen sillä aikaa... Vallilan Valtterissa meni muutama tunti ja Espoon Fidatkin tuli koluttua. Kaikenlaista tarttui mukaan, vaatteiden lisäksi vähän jotain käsitöihinkin sopivaa.

Neljästä löytämästäni lasitiilestä (á 1,50 €) tein "jäälyhdyn" ihan vain asettamalla ne pöydälle pystyyn neliöksi. Ja sisälle kynttilä vanhan kahvilautasen päälle. Kaunista ja helppoa! Tiilet ovat sen verran painavia, että pysyvät hyvin pystyssä.















Kolmesta paksusta lasista (á 0,50 €) taas askartelin metallilangan avulla roikkuvat kynttilälyhdyt. Ja koristeena on vähän lasihelmiä. Lasit on juuri sen kokoisia, että pohjalle mahtuu hyvin tavallinen tuikku. Lyhdyt ripustin verhotankoon roikkumaan.

Joulukoristeita

Pykäsin parit joulukoristeet. Ei varmaan jaksa tänä vuonna kuusta roudata sisälle, niin siitä edestä jotain muuta. Parista kakkumuotista (toinen kirpputorilta, toinen miehen mummolasta), styroxpohjasta, sammalista, jäkälistä ja kävyistä tein pari asetelmaa sisälle ja kranssin ulko-oveen. Ei tosin taida nuo kynttilät ihan turvallisimpia olla tuossa sammalten keskellä, vaikka onkin tuo lasi ympärillä. Mutta valvoahan niitä kynttilöitä pitää aina muutenkin.
























Piparimuoteista (nekin kirpparilta), kuivatuista appelsiinin ja omenan siivuista, viinpullon korkeista ja rautalangasta taas tein muutamat roikkuvat koristeet ikkunan eteen. Kiinnitin ne verhoklipseillä kappaverhon alareunaan. Saapi joulu tulla jo!