maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukukkaverhot ja muuta

Löysin kirpparilta eurolla käheen retrokapan ja pari salusiinia. Kappa oli kunnossa ja se pääsi ikkunaan jouluverhoksi, kun nyt sattuu joulu olemaan. On se ainakin jouluisen värinen:) Salusiinit oli huonommassa kunnossa, niistä ompelin pari käsipyyhettä ja patalaput verhon seuraksi.






















Jouluksi tein myös muutamia lahjoja itse. Karpalolikööriä netistä löydetyllä ohjeella (2 l karpaloita, 1 l viinaa ja 6 dl sokeria). Seisotin astiassa pari kuukautta, murskasin marjat, siivilöin ja pullotin. Ja käytettyihin tuikkukuppeihin tein tervakynttilöitä. Eli sekoitin kynttilämassaan vähän tervaa tekovaiheessa. Tuli muuten ihan hyviä, mutta sydänlanka oli liian paksua. Palavat aika nopeasti.



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kakkuvuoka vääntyy lyhdyksi

Vanha kakkuvuoka pääsi kynttilälyhdyn virkaan. Joensuun Taitokorttelissa näin tämän tyyppisiä pari vuotta sitten, mutta nyt vasta ehdin itse kokeilemaan. Melkein kaikki ainekset oli jotain vanhoja tai kirpparilta ostettuja, nuo lasiset kuusenkoristeet sentään ostin askartelukaupasta. Tein piikillä vuoan reunaan ja pohjaan reikiä ja niihin kiinnitelin koristeet ja laitoin ripustuslangat. Kaikki käytetty lanka siis rautalankaa. Keskelle tein roikkuvan "lyhdyn" kynttilälle ja laitoin siihen pienen lasisen tuikkukupin. Ripustin komeuden keittöön ruokapöydän päälle, toimikoon samalla joulukoristeena.


 

maanantai 3. joulukuuta 2012

Valettuja kynttilöitä

Joulu tulloo, tekaisin siis kynttilöitä. Tilasin paikalliseen käsityöliikkeeseen pari kiloa valmista kynttilämassaa sekä muutaman metrin sydänlankaa. Ja kirpparilta ostin vanhoja kahvikuppeja ja laseja. Poltetuista tuikuista otin talteen niitä pohjalle jääviä sydänlangan pidikkeitä ja käytin ne uudelleen näissä kynttilöissä.
















Sulattelin kynttilämassaa (semmoisia rakeita) vesihauteessa kattilassa ja kaadoin sitten lasit ja kupit melkein täyteen. Ensin olin siis viritellyt sydänlangat paikoilleen. Osaan massasta sulatin mukaan myös vanhan punaisen kynttilän jämiä niin sain aikaan punaista massaa. Kunhan massa oli kuivunut, kaadoin päälle toisen kerroksen, koska kovettuessa massa painuu keskeltä kuopalle. Läpinäkyvissä laseissa myöhemmin tehdyn täytön raja näkyy aika selvästi, läpinäkymättömistä tuli siis siistimpi lopputulos.






Japanin tuliaisia:)

Mies kävi Japanissa ja toi (käskystä) tuliaisiksi ison pinon origamipaperia. Mukana myös pari kirjasta, joissa samassa paketissa ohjeita ja papereita. Käheitä! Lapsena tein näitä paljon, mutta silloin ei kyllä ollu näin läyhäkkää paperia:)













sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Valohässäkkä paperinarusta

Jumitin näköjään tähän paperinaruun. Vaan kun Taitokeskuksella bongasin tämmöisen valohässäkän niin...

Neuloin (aika paksusta ja jäykästä) paperinarusta 66 silmukalla ja nro10 pyöröpuikoilla koko ajan oikeaa tuubin. Neulomisen aikana mittailin tuotosta ja sen mukaan ostin kehikon ainekset. Tuubin korkeuden määritin sitten verkon korkeuden mukaan. Yritin päätellä tuubin aika löysästi, ettei ottaisi pahasti vastaan kun yrittää saada sen kehikon ympärille. Neuletta tein kaikkiaan 67 kerrosta, pari vähemmänkin ois riittänyt. Vähän ohuemmasta / taipuisammasta langasta tehtynä jälki olisi varmaan tasaisempaa.

Kehikoksi ostin rottaverkkoa ja tein siitä tuommoisen kuvassa olevan litistetyn lieriön. Reunat kiinnitin toisiinsa rautalangalla, samoin nuo sisällä olevat pidikkeet. Ne pitää häkkyrän kuosissaan ja niihin saa näppärästi ripustettua valot. Vekkohäkkyrään on käytetty tasan metri 90 cm korkeaa verkkoa. Lisäksi nuo noin 7 cm leveät ja vajaat 18 cm pitkät pidikkeet. Verkon kanssa telkkuaminen oli aika työlästä kun sen reunat on niin teräviä, kannattaisi olla jonkinlaiset hanskat käsissä. Olin vähän kuin kissatappelun jäljiltä. Kuvissa kehikko sivulta ja päältä, on tosin vähän heikot kuvat.















Lopuksi pujottelin tuubin kehikon ympärille ja kiinnitin ylä- ja alareunasta samalla paperinarulla kiinni. Sisälle laitoin 20 valon led-valosrajan. Tämmönen siitä tuli!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kransseja paperinarusta

Palasin taas pitkästä aikaa paperinaruun. Kaverit innosti kranssin tekoon ja pidettiin niiden tiimoilta oikein "ompeluseurat":) Nämä ei kyllä ihan yhdessä illassa valmistuneet, mutta pari jaksoin vääntää valmiiksi asti. Ohje on se mitä Taitokeskuksissa jaetaan. Eli neulotaan nro 15 puikoilla 50 cm ainaoikeaa, sitten yhdistetään reunat ja rullataan metallirenkaan ympärille. Itse tein renkaan rautalangasta ja päällystin sen paperinarulla. Paperinarut oli jotain vanhoja mitä oli kaapissa. Ehkä olivat vähän liian paksuja kun neulominen oli niin raskasta. Ihan kivoja nämä kuitenkin on ja ainakin valkoista voinee pitää ovessa muulloinkin kuin jouluna. 


tiistai 23. lokakuuta 2012

Pari pientä juttua

Illat pimenee ja ehtii taas tehdä kaikkea mukavaa. On ollut vähän laiskaa tämä postailu, mutta laitetaan nyt sitten useampi asia kerralla:)

Jääkaapin oveen riittää kiinnitettävää, eli piti tehdä pari magneettia lisää. Liimasin säämiskälle pari kapussia ja kirjailin niiden ympärille helmiä. Taakse liimasin ihan semmoiset tavalliset Tiimarin askartelumagneetit.














Sittarissa oli kesällä tarjouksessa tämmöistä pitsilankaa, merkkiä Argentina. Neuloin siitä ihan samanlaiset huivit kuin tuolla aiemmin muista langoista, eli seitsemän silmukkaa ja aina oikeaa. Sen verran on eroa, että neuloin huivien päät yhteen eli niistä tuli enemmänkin tuubit.
















Ja kirpparilta löytyneistä matonkuteista virkkasin korin kaikille jämälangoille. Tosin ei nämä ihan riittäneet, piti leikata omista kankaista vähän lisää. Kuteissa oli sekaisin trikoota ja kaikkea muuta, joten lopputulos on hieman "aaltoileva". Korin korkeus on noin 25 cm ja leveys puolisen metriä. Ei ehkä ihan huippukori, mutta pysyy kasassa kun on tavaraa sisällä:)








































By the way, tuli käytyä Karnaluksissa! Eli Tallinnassa semmoisessa isossa käsityötukussa, josta löytyy netistäkin monta opastusta ja kertomusta. Enpä siis ala niitä tässä toistella. Mutta tavaraahan siellä oli joka lähtöön, tosin yllättävän pienillä hankinnoilla selvisin tällä kertaa itse. Vähän vain lankaa ja huopaa ja nauhaa ja korutarvikkeita ja tupsukoneita, yms... Lähinnä katselin ja ihmettelin, tietääpähän sitten seuraavalla kerralla mitä sieltä löytyy. Paikka on kyllä käymisen arvoinen, hinnat oli noin 10 - 40 % Suomea halvempia, tietysti riippuen mitä ostaa. Ainut huono puoli oli se, että tukussa oli ihan hirveän kuuma. Puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen oli pakko lähteä pois kun meinasin läkähtyä.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Virkattu matto

Taito -lehden numerossa 4/12 oli tämän maton ohje. Kuteena käytin Esteri -ontelokudetta, joka on 100 % polyesteriä. Se on mukavan liukasta ja kevyttä. Lehden ohjeessa suositellaan Ella -ontelokudetta ja sen menekiksi mainitaan huimat 3,7 kg. Itsellä meni kudetta vain alle 2 kg (!), tosin matostakin tuli aika paljon pienempi kuin ohjeen mukaan. Maton halkaisija on noin 100 cm, ohjeen mukaan pitäisi olla 130 cm. Vaikka käytin isompaa koukkuakin kuin ohjeessa eli kokoa 10 (ohjeessa koko 8). Pienempi koko ei tosin yhtään haittaa, matto on juuri sopiva vessan lattialle. Malli on aika kaunis ja helppo, pitänee joskus kokeilla tehdä samanlainen myös tuosta mainitusta Ella-kuteesta. Kudetta jäi aika paljon yli kun menekki olikin noin pieni, lopusta voisi virkata vaikka korit maton kaveriksi.

 

maanantai 24. syyskuuta 2012

Täi tervassa vaiko tervan juontia?

Poltimme paikallisen kotiseutuyhdistyksen kanssa kesällä tervahaudan ja piti kokeilla miten hautaterva kävisi saippuaan. Ensimmäinen kokeilu meni kerrassaan mynkään. Uskalsin Saara Kuhan kirjan innoittamana laittaa seokseen melkein 100 g tervaa (rasvoja oli 550 g) ja seos juoksettui aivan täysin. Rasvat ja muu seos erottuivat toisistaan vaikka miten sekoitin. Pöljä kun olin, lisäsin koko tervasatsin kerralla. Olisi pitänyt lisäillä vähän kerrallaan. Mutta kun halusin mahdollisimman tervaista saippuaa... Koko seos meni siis kovettumisen jälkeen roskikseen. Oli takapihalla jäähtymässä eikä kelvannut edes harakoille. Olisikohan niin, että aito hautaterva on sen verran "tuhdimpaa", että pienempi määrä riittää?

No, toisella yrityksellä jo melkein onnistuin. Vähensin tervan määrän noin 20 grammaan ja lisäilin sen seokseen pienempinä erinä. Rasvoja oli edelleen 550 g. Massa vaikutti todella hienolta ja tasaiselta ja siitä tuli ihanan ruskean väristä. Sekoittelin mahdollisimman pitkään niin ettei homma ainakaan siitä jäisi kiinni. Mutta kun kaadoin massan muottiin, rasvat ja muut aineet alkoivat taas erottua toisistaan. Meinasi mennä hermo. Jätin kuitenkin seoksen kovettumaan ja päätin katsoa mitä tulee. Onneksi jätin, koska lopputulos oli melko OK. Saippuan pinta oli tosi rasvainen ja jotenkin sekoittumattoman näköinen, mutta kun sen leikkasi pois niin sisus oli ihan kohtuuhyvää tavaraa. Jonkinlaisia värimuutoksia saippuassa tosin näkyy. 

Tässä melkein onnistuneen tervasaippuan ohje kokonaisuudessaan:
Kookosrasvaa 275 g
Rypsiöljyä 160 g
Oliiviöljyä 115 g
Lipeää 85 g
Vettä 170 g
Tervaa n. 20 g  (ja vieläkin vähempi siis olisi varmaan riittänyt)



















Kun saippuasta tuli pintojen leikkuun jälkeen niin paljon hukkatavaraa, päätin hyödyntää senkin. Mielessä oli jossain näkemäni "pesupallot". Muotoilin hukkapalat palloiksi ja huovutin niiden ympärille sukkahousun kärkiosan sisällä vaaleaa huovutusvillaa. En huovuttanut kovin tiukkaan, huopuneehan tuo käytettäessä. Lopuksi pujotin virkkuukoukun avulla pallojen läpi pakkausnarut niin voipi vaikka ripustaa pesupallot saunan seinälle.

torstai 13. syyskuuta 2012

Lisää saippuaa

Pidettin kaverien kanssa ne paljon mainostetut saippuatalkoot. Ensin saippuaa, sitten punaviiniä:) Tehtiin kolmea erilaista saippuaa; manteli, mauste ja metsä. Kaikissa rasvoina olivat oliiviöljy, rypsiöljy ja kokoosrasva. Mantelisaippuassa on lisäksi hieman manteliöljyä sekä mantelijauhetta. Tarkoitus oli laittaa siihen karvasmanteliöljyä tuoksua antamaan, mutta sitä ei täältä saanut.

Maustesaippuassa käytettiin veden sijaista maustelientä, eli vettä, jossa on liotettu mm. neilikkaa, kaardemummaa ja pomeranssia. Lisäksi kiisselivaiheessa lisättiin joukkoon neilikkaa. Mausteet antoivat saippualle vaalenruskean värin ja ihan mukavasti tuoksua.

Metsäsaippuaan (tai oikeastaan leväsaippuaan) laitettiin vihreää väriä antamaan vedessä liotettua nori-levää. Tarkoitus oli myös laittaa hajusteeksi eukalyptusöljyä, mutta kun ruettiin tekemään niin huomattiin, että pullo olikin tyhjä. Olin ehtinyt sen jo johonkin muuhun käyttää... Liekö seokseen mennyt liikaa vettä levän mukana, mutta tämä "coctail" kovettui huonoiten. Se oli vielä reunoista melko pehmeä kun otettiin pois muotista, mutta kovettui kyllä sitten myöhemmin ihan ok.

Muotteina käytettiin maitotölkkejä ja mantelisaippualle vanhaa kakkuvuokaa, joka oli vuorattu tuorekelmulla. Se olikin aika toimiva ratkaisu, koska silloin ei tullut ollenkaan "leikkuutähteitä" päätyjen siistimisestä. Tosin voihan ne leikkuutähteet käyttää vaikka myöhemmin saippuanteossa uuden massan joukossa.

Ei tullut tekovaiheessa kuvattua, joten kuva löytyy vain valmiista saippuoista. Vasemmalla mantelisaippua, keskellä metsäsaippua ja oikealla maustesaippua.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Talven varalle

Pistin vähän kesää säilöön ensi talvea varten. Teetä varten keräilin ja kuivasin mansikan kantoja, humalan emikukintoja (siis niitä kävyn näköisiä) ja minttua. Teehen kelpaa myös kuusenkerkkäsiirappi. Kokeeksi kuivasin myös raparperiä, se pääsee kiisseliin tai miksei sitäkin voisi laittaa teekuppiin. Vaikka humalan sekaan, se kun tuppaa yksinään olemaan aika kitkerää. Nokkosen siemeniä voisi laittaa vaikka sämpylätaikinaan. Nokkosesta keräsin alkukesästä myös lehtiä, ne keitin ja pakastin.

Suurin työ oli kuusenkerkkäsiirapissa. Siihen löytyy netistä paljonkin ohjeita, mutta minä kyllä keittelin sitä aika paljon pidempään kuin ohjeissa, että sain mukavan paksua. Kasvit kuivasin ihan vaan uunipellillä jääkaapin päällä ja hyvin onnistui. En hiostanut, saavat välttää ilmankin. Raparperiä vähän esikuivasin kuivurilla. Näitä kun nautin koko talven ja lisäksi tuota aiemmin mainittua pakurikääpäteetä, niin jo on kumma jos flunssa iskee!

















Vasemmalta oikealle: minttu, humala ja mansikan kannat.


















Vasemmalta oikealle: nokkosen siemenet, raparperi ja kuusenkerkkäsiirappi.

maanantai 6. elokuuta 2012

Virkattuja koruja

Virkatut korut on vissiin kovasti retroa ja siksi taas muodissa. Piti siis koettaa. Virkkasin Käspaikasta löytyneen ohjeen mukaan "afrikkalaisia kukkia" hieman muunnellen. Koukun koko 1,25 ja lankoina vanhoja kalastajalankoja, merkkauslankoja ja ompelulankoja. Tein kolme settiä, joissa on korvikset ja riipus. Riipuksen halkaisija vaihteli langasta riippuen kolmesta neljään senttin ja korvisten koko on parin sentin molemmin puolin. Kohtuullisen isoja siis. Ohuemmalla langalla ja pienemmällä koukulla ois varmaan saanut pienempiä ja kivempia, mutta hermo meinasi mennä jo tässäkin nyhertämisessä. Aika hidasta hommaa. Mutta melko retron näköisiä näistä kieltämättä tuli!





maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ruotsissa kaikki on toisin

Käytiin kesälomareissulla Ruotsissa ja ehdinpä matkan lomassa koluta puolenkymmentä kirpputoriakin. Ruotsissa "loppiksia" on näköjään joka niemessä ja notkelmassa, ainakin näin kesällä. Paljon oli ihan semmoisia ihmisten omia pihakirppiksiä.

Olin kovasti yllättynyt alhaisesta hintatasosta. Samoista esineistä saa Suomessa maksaa moninkertaisia hintoja. Varsinkin kupariesineet on paljon halvempia kuin meillä. Tosin nuo kuvassa olevat kuparivuoat ostin kyllä menomatkalla Suomen puolelta ja ilahduttavan halvalla.

Mutta Ruotsin loppishinnoista kertoo se, että esimerkiksi nuo kuvassa näkyvät pienet leivosvuoat (36kpl!) maksoivat yhteensä pari euroa. Olen joskus ostellut tuommoisia Suomesta euron kappalehintaan. Kannusta maksoin euron, lasikulhosta 50 senttiä, päileristä kaksi euroa, puurasioista molemmista pari euroa, alumiinirasioista euron kipale, jne. Kalleimmat olivat tuo esineiden alla oleva puuvillainen iso päytäliina (n. 4 €) ja tuo takana näkyvä vanha vanerinen kalalaukku (n. 5 €). Ah ja voi, pitäisi joskus suunnata Ruotsiin ihan loppislomalle. Tosin mies oli sitä mieltä, että en VOI tarvita noita kaikkia. Mutta tottakai tarvitsen ja sitä paitsi sehän ei olekkaan tässä se pointti.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Nappeja korviin

Ei oikein näin kesällä ehdi mitään tekemään. Mutta jotain sentään. Kaivelin nappivarastosta sopivia pareja ja liimailin niitä koruliimalla kiinni korvakorupohjiin. Muutamiin laitoin kapussit. Yhdelle parille tein kaveriksi myös sormuksen.





perjantai 25. toukokuuta 2012

Peitto Puro batikista

Virkkausta edelleen. Tein siskontytölle YO-lahjaksi torkkupeiton erivärisistä Puro Batik -langoista. Yhdestä kerästä tein aina yhden ison mummonruudun, johon tuli 17 kerrosta.


















Joka kerästä jäi tähteeksi sen verran lankaa, että sain niillä pätkillä yhdisteltyä ruudut toisiinsa. Tein yhteensä 20 ruutua eli peitosta tuli 4 X 5 ruudun kokoinen. Mittaa sille tuli noin 150 cm x 190 cm. Ulkoreunaan virkkasin vielä yhdestä kerästä reunuksen. Kaikkiaan lankaa meni siis 21 kerää. Virkkaaminen oli yllättävän nopeaa kun ei koko ajan tarvinnut päätellä.


















Olin kuvitellut, että puro batik on kovinkin suosittu lanka ja että sitähän on joka paikassa, mutta kevään aikana se hävisi kaikkialta. Eli jouduin tilaamaan osan keristä netistä kun en älynnyt jo alun perin ostaa tarpeeksi lankaa. Ihme juttu kun näin kiva lanka häviää myynnistä, onko se joku sesonkituote?

lauantai 5. toukokuuta 2012

Lakalla posliiniin

Ostin askarteluliikkeen loppuunmyynnistä Charlotta -merkkistä posliiniliimalakkaa. Ja arkistojen kätköistä kaivoin siskon vanhoja, posliinimaalaukseen tarkoitettuja laattoja ja pari korupohjaa. Niillä testailin lakkaa ja kiinnitin niihin servettejä. Servettejä onkin muuten vino pino, kun on jo vuosien ajan kaikista kahvitteluista tullut niitä kerättyä.

















Tekniikka lakan käytössä oli oikeastaan sama kuin decoupage -lakan kanssa. Serviettejä en kyllä saanut mitenkään suoriksi kun ovat niin juuttaan ohuita, jonkin verran jäi väkisin ruttuja ja ilmaa alle. Vaan haitanneeko tuo mittään. Lakkakerrosten kuivuttua poltin työt ohjeen mukaan 140 asteisessa uunissa 90 min. Ainakin lakkapurkin kyljessä luvataan, että sen jälkeen pitäisi kestää vaikka pesukoneessa pesemisen. Polttamisenkin jälkeen työn pinnassa näkyy siveltimen jäljet, vaan haitanneeko loppujen lopuksi sekään. Kun en ihan tarkkaan tiedä miltä lopputuloksen pitäisi näyttää, niin en osaa sanoa onnistuiko, mutta ainakin pinta tuntuu kestävältä. Nyt tarttis enää keksiä mihin noita laattoja käyttäisi. Koruista toki saa ihan kivat riipukset, tosin niissä kyllä servettien rypyt ja siveltimen jäljet näkyy erityisen selvästi.



maanantai 23. huhtikuuta 2012

Koruja, koruja, koruja

Taas kaikenlaisia koruja on ollut työn alla. Ylimmässä kuvassa viidet korvikset kutistemuovista. Ne on kivoja kun ovat niin kevyitä ja voi tehdä koruja juuri niistä kuvista mistä itse haluaa. Tosin ovathan ne hieman "toispuoleisia" kun kuva on vaan korun toisella puolella. Toisessa kuvassa on jälleen rivi vyönsoljista tehtyjä koruja. Alimpana Villihelmestä tilatuista kookoksenkuoririipuksista tehty korusetti. Veljen tyttöjen kanssa tilailtiin Villihelmestä kaikkea muutakin kivaa, tosin taisi täti itse olla innostuneempi asiasta kuin tytöt konsanaan. Mutta pääasia, että oli hyvä (teko)syy tilailla kaikenlaista.





perjantai 23. maaliskuuta 2012

Virkattu torkkupeitto

Sain vihdoin ja viimein yhden virkkausurakan valmiiksi. Päätin jo syksyllä, että olisi taas kiva virkata yksi torkkupeitto jonkinlaisista ruuduista. Tällä kertaa en tehnyt ihan perinteistä mummonruutua vaan vähän erilaisen. Ohjeen nappasin Drops designin sivuilta. Lankana oli Novitan Isoveli ja koukun koko 5.

Värejä oli seitsemän erilaista, lähinnä violetin ja sinisen eri sävyjä. Virkkasin aina kolmesta erivärisestä langasta yhden nipun ruutuja, eli kuusi erilaista ja jokaista kolme kpl. Kolmesta kerästä tuli siis yhteensä 18 ruutua. Kaikkiaan käytin ruutujen tekoon 18 kerää (á 100 g) ja sain siis aikaan 108 ruutua.
































Peiton tein 12 x 9 ruudun kokoiseksi. Ruudun koko on noin 13 x 13 cm. Yhdistin ruudut toisiinsa virkkaamalla ja tein peiton ulkoreunaan yhden kerroksen pylväitä, siihenkin meni pari kerää. Yhteensä siis 20 kerää koko peittoon eli painoa sille tuli lähes 2 kg. Saumojen kanssa peiton kooksi tuli n. 120 x 160 cm. Lopuksi vielä höyrytin peiton niin, että sain ruutujen yhdistelyssä tulleet "kohoumat" pois. Tämä peitto menikin sitten rakkaalle serkkutytölle ja miehelleen häälahjaksi:)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Lapaset puro -langasta

Uskalsin kokeilla huovutettuja lapasia Novitan Puro -langasta. Värinä metsä. Monilla sivuilla puhutaan kovasti miten on ollut ongelmia puron huovuttamisessa, mutta minulla oli siitä kyllä jo aiemmin ihan hyviä kokemuksia.

Neuloin pienillä puikoilla (koko 3) langasta isot lapaset. Käytin pieniä puikkoja sen takia kun ajattelin, että tiivis neulos huopuisi vähemmän. Silmukoita oli 54. Tein siis sekä pituutta että leveyttä tosi reilusti. Yhteen lapaseen meni reilu kerä (50 g) lankaa. Tarkoitus oli tehdä miehen käteen sopivat lapaset. Kerien värit olivat melko samat, eli ulkonäkökin on lapasissa aika sama. Ainoastaan peukalot on eri väriset kun ne piti tehdä toisesta kerästä.

Huovutin koneessa 40 asteessa. En laittanut peukaloon tai muuallekaan mitään muovia eikä puolet silti huopuneet yhtään kiinni toisiinsa. Huopuivat oikein hyvin ja tasaisesti. Kosteana muotoilin ja venyttelin hieman, mutta paljoa ei tarvinnut.
Kutistuivat kyllä pesussa paljon, mutta ei ihan sitä "normaalia" neljääkymmentä prosenttia. Lopputulos oli kiva ja sopiva, tosin kovin isokätiselle miehelle eivät kyllä mahdu.

En (tietenkään) muistanut ottaa kuvia ennen huovutusta, mutta sentään sen jälkeen.

























Toisetkin sain lopulta tehtyä. Näissäkin langat oli samaa värisarjaa, mutta aika eri väriset tuli silti. Älysin kuitenkin ottaa kuvan myös ennen pesukoneeseen laittoa. Ja nämäkin huopui ilman ongelmia.




sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ensimmäiset itse tehdyt saippuat:)

Monessa paikassa on niin paljon hehkutettu itse tehtyjä saippuoita, että olihan sitäkin kokeiltava. Kirjastosta löysin Saara Kuhan hienon kirjan "Käsin tehtyä saippuaa", sen avulla tämmöinen aloittelijakin pääsi hyvin alkuun. Innostuin kirjasta niin, että oli jo tarkoitus pitää kaverien kanssa oikein saippuatalkoot, mutta sitten en saanutkaan täältä periferian apteekista kuin vähän yli 100 g lipeää. Viimeksi sitä oli joku ostanut vuonna 2003, eli ihan hirveä saippuavillitys ei ainakaan tänne asti ole vielä ehtinyt... Piti siis näin aluksi tyytyä vain muutamaan pieneen koe-erään. Saa sitä lipeää tosin tännekin tilattua parissa päivässä tai sitten pitää muistaa käydä apteekissa kun on Joensuussa käyntiä. Ensimmäiset kokeilut tein ihan perusrasvoilla ja aineksilla. En (vielä) ruennut haalimaan mitään eteerisiä öljyjä tai väriaineita. Rasvojen, lipeän ja nesteen määrät laskin kirjan ohjeiden mukaan ja "mausteina" käytin ihan summamutikassa vaniljaa, kookoshiutaleita, kaakaojauhetta ja appelsiinia. Seuraavanlaiset reseptit kokeilin:

Kookos-vanilja saippua
150 g kookosrasvaa
100 g rypsiöljyä
100 g oliiviöljyä
52 g lipeää
104 g vettä (jossa olin keittänyt vaniljatankoa)
Kiisselivaiheessa lisäsin mukaan 2 rkl kokooshiutaleita ja vaniljatangon sisällä olleet siemenet

Suklaa-appelsiini saippua
100 g kookosrsvaa
250 g oliiviöljyä
50 g lipeää
100 g appelsiinista puristettua ja siivilöityä mehua
Kiisselivaiheessa lisäsin 1 rkl tummaa kaakaojauhetta ja 1 tl raastettua ja kuivattua appelsiinin kuorta

Valmistin saippuat ohjeiden mukaan ja kaadoin maitotölkkeihin tekeytymään. Ensimmäisessä kuvassa saippuat "muotissaan" n. 20 h tekemisen jälkeen. Ruskehtavassa saippuassa on sitä kaakaojauhetta.

















Irrottelin saippuat muoteista ja leikkasin hetimiten palasiksi. Ehkä olisivat voineet tekeytyä muotissa vähän pidempään, hieman massa vielä tarttui muotin reunoihin. Mutta ainakin palasiksi leikkaaminen onnistui hyvin kun saippua oli niin pehmeää. Veitsi upposi kuin voihin konsanaan.
























Olin aika tyytyväinen lopputulokseen. Tosin nythän nämä palaset saavat vielä kuukauden verran "tekeytyä" ennen käyttöä. Helppoa oli tekeminen ja ainakin vaniljan siemenet näyttivät mukavalta saippuan seassa. Mutta ei niistä kaakaosta, appelsiinista, kookoksesta tai vaniljasta juurikaan tuoksua tullut saippuaan, eli taidan ymmärtää miksi niitä tuoksuöljyjä niin mielellään käytetään. Pitänee hankkia semmoisia. Mutta oli sen verran mukavaa ja tulos niin kiva, että ehdottomasti pidetään kaverien kanssa oikein saippuanvalmistusfestivaalit jahka saan lisää lipeää ja tuoksuöljyjä hankittua:)