Koukulla, puikoilla ja neulalla

Kaikenlaista sekalaista on taas tullut väännettyä pitkin kevättä. Virkkuu hotsittaa jatkuvasti ja helmitöitäkin jaksaisi ehkä taas tehdä enemmänkin. Neulominen sen sijaan ei oikein sujunut eikä lopputuloskaan ihan tyydyttänyt, olisikohan johtunut siitä että lanka ei sitten ollutkaan ihan mieleistä.

Koreja tein limen värisestä matonkuteesta. Nämä taitaa mennä lahjaksi, itsellä alkaa olla koreista jo vähän ylitarjontaa. Tosin näiden teko on mukavaa kun ei vaadi paljon aivoja tai keskittymistä:) Paitsi jos kude on kovin kankeaa niin käyhän tämä vähän ranteeseen ja sormiin.
















Neulotussa huivissa lankana oli Sirmione -niminen sukkalanka. Aika ohutta ja vähän karheaa. Lopputulos oli hieman pisteleväinen, joten ei siis parasta mahdollista lankaa kaulahuiviin.




















Ostin kesän juhliin vaaleanruskean tunikan ja ajattelin tehdä sille kaveriksi korut. Rannerenkaan sain jo aikaiseksi, josko myöhemmin muutakin.

Pukinkonttiin

Pukinkonttiin tuli tehtyä kaikenlaista. Varpu -langasta virkkasin samanlaisen hartiahuivin kuin jo tuolla aiemmin, eri värisen vain.



















Viime aikoina ei juuri ole tullut neulottua, parit kynsikkäät kuitenkin sain aikaiseksi. Musta-vihreät tein ihan tavallisesta Seitsemän veljestä -langasta ja värilliset Seitsemän veljestä Polkka -langasta. Puikkojen koko 3 ja silmukoita 44. Toisissa ranneosa on tehty yksi oikein, yksi nurin, toisissa kaksi oikein, kaksi nurin.





































Hiuskiinnikkeen kirjalin valmiin, kankaalla päällystetyn soljen päälle. Oli vähän työläs tehdä kun neulaa ei voinut pistää työn läpi nurjalle puolelle, vaan piti aina satuttaa se oikeaan kohtaan oikealle puolelle. Mutta ihan mukava siitä kuitenkin tuli, ostin jo alesta pari uuttakin solkea työpohjaksi. Soljen kaveriksi tein samoista helmistä ja napista riipuksen. Kuvista tuli valitettavasti tosi huonot kun niitä sisällä, kiireessä ja pimeässä otin:(




























Käsityörikasta uutta vuotta kaikille!

Korusetti

Teinpä taas pimeiden iltojen iloksi vähän helmihommia. Ostin Kuopion uuden SPR:n Kontin avajaisista monta pussia erilaisia nappeja jä käytin niitä näiden töiden "aiheina". Rannekoruun liimasin viisi nappia (joista olin pihdeillä poistanut toisen puolen kiinnityslenkit) ja rakentelin niiden ympärille kuviot. Korun kiinnityksestä tuli heiman huono, kun kiinnitin lukon toisen pään vahingossa liian "tiukkaan" niin että lukon kiinnipainaminen on aika työlästä. Tämän saman virheen tein jo kerran aiemminkin mutta ei sitä näköjään kerrasta opi... Rannekorun sisäpintaan kokeilin ensimmäisen kerran mustaa, hyvin muokattua nahkaa ja totesin sen oikein hyväksi. Laitoin säämiskäpuolen ulospäin. Tiedä sitten miten hiostava nahka on rannetta vasten, mutta se selviää käytössä. Tosin tähän koruun tuli myös pieni mittavirhe niin että se on omaan ranteeseen vähän liian tiukka.







Rannekorun kaveriksi tein kaulariipuksen ja sormuksen. Jos vaikka pikkujouluun näihin sonnustautuisi? Korvakorutkin voisi tehdä, mutta niistä taitaisi tulla niin painavat, että ei vanhan korvat kestä.

Virkkausta ja värkkäystä

Sittarin alessa oli ihanan värisiä Novitan Varpu lankoja tarjouksessa. Ostin kokeeksi yhden kerän (200 g) kun oli niin mukavan tuntuista ja kun en ollut tämmöistä lankaa ennen nähnytkään. Pääasiassa tosin tekokuitua, villaa vähän vain härnyyksi. Virkkasin sitten taas yhden hartiahuivin. Ohjeen bongasin Drops designin sivuilta, tosin virkkasin erikokoisella koukulla kuin ohjeessa. Käytin koukkua nro 5. Ohje on tosi helppo, pelkästään ketjusilmukoita ja kaksoispylväitä. Yksi kerä riitti oikein sopivasti tähän huiviin. Lanka on aika "hahtuvaista" ja jos joutuu purkamaan työtä niin tulee helposti takkua. Mutta lopputulos oli niin mukavan tuntuinen ja langasta löytyy niin ihania värejä, että taidanpa ostaa toisenkin kerän.






























Huivin kaveriksi tein kaulariipuksen tummanvioletista kapussista ja siemenhelmistä. Vielä kun onnistuisi jostain saamaan mustaa tai edes tummanruskeaa säämiskää tummemepien korujen taustamateriaaliksi. Tuo kellertävä näyttää vähän hassulta tummissa koruissa. En haluaisi käyttää "tekosäämiskää", mutta siihen kai pitänee tyytyä. Laitoin riipuksen puuvillanyöriin ja tein siitä sellaisen että pituutta voi säätää. Pituudensäätö on ihan hyvä juttu, mutta solmut jäävät tylsästi näkyviin jos säätää kovin lyhyeksi. Olisikohan tähän olemassa joku parmepi keino? Pitää yrittää selvitellä.

Helmikirjailun tuotoksia

Tämä helmikirjailuinnostus on jatkunut pitkin kesää ja muutamia tuotoksiakin on syntynyt. Rannekoruja ja yksi kaulakorukin. Varsinkin nyt kun illat ovat pimentyneet ja on satanut tuota kauan toivottua vettäkin niin on aikaa näpertää. Pääasiassa olen käyttänyt töihin vanhoja helmivarastoja ja jotain kirpputoreilta ostettuja nappeja, korviksia, tms. Joitakin pusseja siemenhelmiä ja paljetteja tilailin. Paljetit ovatkin aika käteviä kun niillä saa peitettyä isompia alueita aika nopeasti. Meidän pimeässä pirtissä ongelmana on se, että valo ei meinaa millään riittää näin tarkkaan työhön ja joskus istuskelenkin otsalammpu päässä. Ukkoa huvittaa:)

Edelleen helmikirjontaa

Tämä on todella koukuttavaa! Piti rueta heti tekemään toista kun ensimmäisen sain valmiiksi. Tekeminenkin oli jo paljon nopeampaa kun oli vähän päässyt jyvälle asiasta ja tekniikasta. En vielä ehtinyt saada stiff stuffia enkä niitä rannekorupohjia (tilaus on kyllä jo sisällä:)), eli piti mennä niillä tarvikkeilla mitä oli. Mutta tuo huonekalukangas tuntuisi sopivan kirjontaan oikein hyvin. Nappikiinnitys sen sijaan ei ole ihan niin kätevä kuin toivoisi.




































Nämä tilatut korupohjatkin tuli ja pääsin niitäkin testaamaan. Rannerenkaat on minun makuun vähän liian pieniä, mutta onneksi löytyy kapearanteisia kavereita ja pieniä sukulaistyttöjä... Mutta pitää miettiä pystyisikö noita messinkirenkaita tekemään vaikka itse tai teettämään jossain isompia. Joka tapauksessa työstä tulee paljon jämäkämpi kun sen tekee renkaan ympärille eikä muutenkaan tarvitse miettiä kiinnitystä. Tässä alla oleva koru on ensimmäinen renkaan ympärille tehty ja se menee siskontytölle synttärilahjaksi.

Helmikirjontaa

Löysin uuden rakkauden:)! Tein joskus muutama vuosi sitten paljonkin helmitöitä, mutta helmikirjontaa en koskaan aiemmin ole kokeillut. Etsiessäni googlen kuvahaulla ideoita helmitöihin törmäsin sitten helmikirjailtuihin rannekoruihin. Päätin että tuota on kokeiltava! Googletin vähän lisää ja opin että töiden pohjana kannattaisi käyttää stiff stuff kangasta, mutta sitä minulla ei (vielä) ollut. Sain paikallisesta huonekalukaupasta näytepaloja huonekalujen verhoiluun käytettävää alcantara-jäljitelmää ja se sai kelvata näin alkuksi. Ja ihan hyvin se toimikin pohjakankaana, ei rispaannu ja kestää purkamistakin. Tämä ensimmäinen työ oli aikalailla kokeilua ja pistojen opettelua, mutta tekeminen oli mahdottoman mukavaa. Hidasta kylläkin, mutta onneksi on menossa jalkapallon MM-kisat niin on tullut katottua telkkaa:) Muuten tämä on ehkä enemmänkin talvi-iltojen hommaa. Aikaa tämän rannekorun tekemiseen meni useampi viikko.




























Kunhan Villihelmen verkkokauppa aukeaa kesätauolta saan tilattua stiff stuffia sekä metallisia rannekorupohjia. Tähän ensimmäiseen tein "lenkki ja nappi"kiinnityksen kun en jaksanut odotella korupohjaa. Ranteen puolelle tulevana kankaana käytin säämiskää. Sekin piti käydä ostamassa autojen varaosakaupasta kun ei täkäläisestä kangaskaupasta löytynyt. Helminä ja kapusseina käytin lähinnä vanhoja jämiä, mutta jahka taas ehdin tilaamaan lisää... Omat ja sukulaisten nappikaapit ja kotikunnan kirpputoritkin tuli jo käytyä läpi materiaalien etsinnässä.















Jos joku innostuu asiasta niin kannattaa laittaa googlen kuvahakuun hakusanoiksi esim. "bead embroidery" tai "bead embroidered cuff" niin johan alkaa löytyä vaikka minkälaista kuvaa ja ideaa. Ja tekemällä oppii. Itse opin esim. että läpinäkyvän kapussin alle ei kannata tehdä kuulakärkikynällä merkintää eikä ennenkaikkea liimata sitä keltaisella liimalla... Vaikeinta kai on keksiä kaunis malli ja löytää hyvin toisiinsa sointuvia helmiä ym., mutta kokeilemalla sitäkin kai oppii. Voi kun tulis jo pimeät talvi-illat:)