sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kaulahuivi Tonia -langasta

Ostin messuilta kerän (100 g) Shoeller + Stahl Tonia -lankaa. Hauskannäköistä "pitsilankaa", en ollut ennen moista nähnyt. Ja värivalikoimakin oli hyvä. Hinta oli 9,20 € / kerä eli aika kallista, mutta lopputulos oli minusta hinnan väärti.















Sain langan mukana ohjeet kaulaliinan tekoon ja hetihän se piti kokeilla. Tosin minulla ei ollut ohjeen mukaisia nro 8 puikkoja, joten käytin nro 7. Alun oppettelun jälkeen neulominen oli helppoa, aina vaan oikeeta. Ainoa hankaluus oli se kun lanka kiertyi neuloessa puneelle, sitä piti välillä vähän oikoa. Pituutta huiville tuli n. 150 cm. Neuloessa meni muutama tunti, tosin nyt kun sen osaa niin jatkossa on varmaan nopeampaa. Tykkäsin lopputuloksesta, taidan lähteä lankakauppaan ostamaan lisää.




























Ja sitten tein tietenkin muutaman lisää...

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Tuoksupussit

Sisko siivoili kaappejaan ja sain sen seurauksena ihanan pitseillä koristellun tyynynliinan. Se oli kyllä osin kellastunut ja hiutunut mutta arvelin ottaa parhaat osat käyttöön.















Keräilin appiukon ruusupuskista ruusun terälehtiä, rutistelin vähän ja laitoin pellille kuivumaan. Sekaan laitoin myös valkoapilan kukkia. Piti kuivatella ihan huoneenlämmössä kun kuivuri oli mökillä.
















Tein pienet "tyynyt" ohuesta varhokankaasta ja laitoin niiden täytteeksi kuivuneet lehdet ja kukat. Ja tyynyt laitoin tyynynliinasta tehtyihin pusseihin, joihin vielä kirjailin kukkakoristeet. Toinen pussi pääsee vessaan, toinen mökille. Ei ne kyllä kovin voimallisestit tuoksu, mutta ovatpahan mukavan näköisiä.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Lankojen värjäystä(?)

Taito-lehdessä oli juttua lankojen värjäämisestä fermentoimalla, ilman puretusta ja keittämistä. Perinteistä menetelmää puretuksineen ja keittoineen olen joskus vuosia sitten kokeillut, mutta fermentoinnista en ollut kuullutkaan. Kokeilemaan siis! Tein kaksi erilaista värilientä, toisen koiranputken lehdistä ja kukista ja toisen suomuorakkaista. Suomuorakkaiden metsästys oli aika työn takana, kun en syksyllä niitä älynnyt kerätä talteen ja lähdin vasta alkukesällä niitä talven jäljiltä etsimään. Löysinkin (lopulta) reilut parikymmentä sientä, mutta olivat kyllä kuivuneet niin pieniksi että peittivät hädin tuskin ämpärin pohjan. Koiranputkia keräsin ja silppusin reilut puoli sankkoa.












Laitoin sankot täyteen sadevettä ja sitten äidin kompostoriin muhimaan. Sekaan laitoin molempiin ämpäreihin noin desin koivuntuhkalipeää. Senkin teko oli näin kesällä työn takana kun ei oikein ole tarvetta tuota uunia lämmitellä. Kompostori oli jatkuvasti kovin kovin kuuma (40 - 50 astetta), eli varmaankaan ei oikein sopiva paikka. Mutta annoin olla kun kerran olin aloittanut. Eikä liemi todellakaan missään vaiheessa haissut punaviiniltä, vaan koko ajan ihan kamalalta. Eli ei ne liemet tainneet ihan sillä tavalla käydä kuin olisi pitänyt, varmaankin ennemminkin mätänivät liian kuumassa. Mutta annoin sitekästi vaan olla. Kolmen viikon jälkeen siivilöin liemet. Siinä vaiheessa oli suuri virhe työskennellä avokäsin, kädet haisi monta päivää ihan sille kuin olisin upottanut ne sianlantalietteeseen... Kuvassa vihertävä liemi on koiranputkista ja ruskea liemi suomuorakkaista.













Lankoina käytin jo ainakin kymmenen vuotta sitten Virosta tuotuja vyyhtejä, liekö nekin jo olleet liian vanhoja. Ainakin niissä oli vielä vahva lampaan tuoksu tallella. Upotin langat liemiin ja annoin muhia pari viikkoa. Nyt pidin liemet ihan autotallissa, en enää kompostostorissa. Sekoittelin lankoja ja liemiä aina silloin tällöin, mutta varsinkin koiranutkiliemi homehtui aika paljon.














Lopputulos oli lähes täysi nolla. Suomuorakkaasta ei tullut kerrassaan mitään väriä, koiranputkista juuri ja juuri havaittava vaaleanvihreä. Vyyhtien "roikkumislankana" olleet pätkät valkoista seitsemää veljestä kyllä värjäytyivät molemmissa liemissä vallan hyvinkin ruskeiksi (etenkin suomuorakkaalla), mikähän lie siihenkin syynä:-/ Kenties jollain puretuksella väri olisi tarttunutkin? Ja kaiken lisäksi langat vielä monen huuhtelun, etikkaveden ja tuuletuksen jälkeen haisevat kamalilta. Eli eipä siis fermentoitunut eikä värjääntynyt. Taisipa olla viimeinen kerta tätä lajia.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Palikoita

Meidän talotyömaalla tehtiin väliseinien rungot liimapuusta. Siitä hommasta jäi tähteeksi iso kasa n. 10 - 20 cm pitkiä pätkiä. Keräsin ne talteen kun jo heti ne nähdessäni ajattelin, että noistapa saisi aikaan mukavat palikat. Lainasin isän pöytäsirkkeliä ja tein palikoista eri kokoisia pätkiä ja suorakulmioita. Liimapuu sopii minusta tämmöiseen tarkoitukseen oikein hyvin, koska jokaisen palikan neljä sivua on niin mukavan näköisiä kun niissä näkyy eri kerrokset selvästi.















Palikoiden kulmat ja reunat pyöristelin hiekkapaperilla niin, että eivät ole teräviä (oli muuten pirun iso työ). Jos olisi ollut aikaa mennä vaikka kansalaisopiston puutyökurssille niin olisi ollut paremmat vehkeet käytössä ja saanut aikaan enemmän muotoja, mutta menee nämä näinkin. En tosin sitten tiedä onko näissä käytetty liima minkälaista myrkkyä, jos vaikka joku lapsi erehtyisi näitä suuhunsa tunkemaan... Palikoiden maalaukseen käytin netistä löydetyn ohjeen mukaan tekemiäni värejä. Niihin tuli pellavaöljyä, vettä, munanvalkuaista ja väriaineiksi mausteita ja mehua. Niissä ei siis pitäisi ihmeempiä myrkkyjä olla ja luonnonvärit sointuu mukavasti toisiinsa. Tosin värit eivät ole kovin kirkkaita ja varsinkin vihreät sävyt haalistuivat lähes olemattomiin aika pian kuivumisen jälkeen.















Pakkasin valmiit palikat vanhaan puulaatikkoon ja jätin odottamaan lapsivieraita. Ja jos ei tule vieraita, niin leikin sitten vaikka itse!