keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Lankojen värjäystä(?)

Taito-lehdessä oli juttua lankojen värjäämisestä fermentoimalla, ilman puretusta ja keittämistä. Perinteistä menetelmää puretuksineen ja keittoineen olen joskus vuosia sitten kokeillut, mutta fermentoinnista en ollut kuullutkaan. Kokeilemaan siis! Tein kaksi erilaista värilientä, toisen koiranputken lehdistä ja kukista ja toisen suomuorakkaista. Suomuorakkaiden metsästys oli aika työn takana, kun en syksyllä niitä älynnyt kerätä talteen ja lähdin vasta alkukesällä niitä talven jäljiltä etsimään. Löysinkin (lopulta) reilut parikymmentä sientä, mutta olivat kyllä kuivuneet niin pieniksi että peittivät hädin tuskin ämpärin pohjan. Koiranputkia keräsin ja silppusin reilut puoli sankkoa.












Laitoin sankot täyteen sadevettä ja sitten äidin kompostoriin muhimaan. Sekaan laitoin molempiin ämpäreihin noin desin koivuntuhkalipeää. Senkin teko oli näin kesällä työn takana kun ei oikein ole tarvetta tuota uunia lämmitellä. Kompostori oli jatkuvasti kovin kovin kuuma (40 - 50 astetta), eli varmaankaan ei oikein sopiva paikka. Mutta annoin olla kun kerran olin aloittanut. Eikä liemi todellakaan missään vaiheessa haissut punaviiniltä, vaan koko ajan ihan kamalalta. Eli ei ne liemet tainneet ihan sillä tavalla käydä kuin olisi pitänyt, varmaankin ennemminkin mätänivät liian kuumassa. Mutta annoin sitekästi vaan olla. Kolmen viikon jälkeen siivilöin liemet. Siinä vaiheessa oli suuri virhe työskennellä avokäsin, kädet haisi monta päivää ihan sille kuin olisin upottanut ne sianlantalietteeseen... Kuvassa vihertävä liemi on koiranputkista ja ruskea liemi suomuorakkaista.













Lankoina käytin jo ainakin kymmenen vuotta sitten Virosta tuotuja vyyhtejä, liekö nekin jo olleet liian vanhoja. Ainakin niissä oli vielä vahva lampaan tuoksu tallella. Upotin langat liemiin ja annoin muhia pari viikkoa. Nyt pidin liemet ihan autotallissa, en enää kompostostorissa. Sekoittelin lankoja ja liemiä aina silloin tällöin, mutta varsinkin koiranutkiliemi homehtui aika paljon.














Lopputulos oli lähes täysi nolla. Suomuorakkaasta ei tullut kerrassaan mitään väriä, koiranputkista juuri ja juuri havaittava vaaleanvihreä. Vyyhtien "roikkumislankana" olleet pätkät valkoista seitsemää veljestä kyllä värjäytyivät molemmissa liemissä vallan hyvinkin ruskeiksi (etenkin suomuorakkaalla), mikähän lie siihenkin syynä:-/ Kenties jollain puretuksella väri olisi tarttunutkin? Ja kaiken lisäksi langat vielä monen huuhtelun, etikkaveden ja tuuletuksen jälkeen haisevat kamalilta. Eli eipä siis fermentoitunut eikä värjääntynyt. Taisipa olla viimeinen kerta tätä lajia.

1 kommentti:

  1. Luin sinun värjäyskokeiluista. Pesitkö langat ennen värjäystä. Kun langat pesee ja purettaa ennen värjäystä, niin silloin niihin tarttuu paremmin väriä. Pesu poistaa rasvan sekä teollisuudessa käytetyt aineet sekä puretus "avaa" langan ottamaan paremmin värin vastaan. Minä ärjäsin muutama vuosi sitten lankoja. Pesin ja purettiin ja sitten värjäsin, niin onnistui hyvin. Se on aika paljon työtä vaativaa, mutta lopputuloksen takia kannattaa.

    VastaaPoista