keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Parit korut

Koruja tuli joulun alla tehtyä niin itselle kuin lahjaksi, tosin suurin osa unohtui kuvaamatta. Jo tuolla aiemmin mainituista mustista puuhelmistä tein rannekorun, kaulakorun ja korvikset. Kiinnitin helmiin decoupage -lakalla kuvia vanhasta tekstistä ja lakkasin vielä kuvan päältäkin. Rannekorun tein kuminauhalankaan niin ei tarvinnut rueta lukkoa kiinnittelemään.
















SPR:n Kontista on tullut hamstarttua pussikaupalla nappeja, teinpä kerrankin jotain niistäkin. Ruskeansävyisiä nappeja ja puuhelmiä lankaan pujotettuna ja korvakorut samaa rataa. Lankana ihan tavallinen karhulanka, muuta tummaa ei nyt sattunut olemaan.

Tulenarkaa

Joulun aikaan on tullut polteltua läjäpäin kynttilöitä ja uunissakin on tulta pidetty. Tulitikkuja siis kuluu kohtuullisesti. Rupesi tympäsemään tikkuaskien tylsät kuvat, joten tuunasin niitä hieman. Valkkasin googlen kuvahaulla kaikenlaisia kivoja vintage ym. kuvia ja tulostelin ihan tavalliselle paperille. Sitten vaan leikkasin kuvat irti ja liimailin kiinni askien kansiin. Ihan kivoja vaikka lahjaksikin.
















Tikuille tein kaveriksi sytytysruusuja. Niitä näkyi myyjäisissä joulun alla ja aika monessa blogissakin on ohjeita niiden tekoon. Itsekin käytin pohjana munakennoja ja niistä revittyjä palasia. Sulatin veteen muutaman kynttilänjämän vanhassa kattilassa ja sitten dippailin ruusuja kolmeen kertaan siinä. Olisi tosin tullut kivempi lopputulos jos olisi ollut vaikkapa punaista stariinia. Tässä oli osin mukana vaalean vihreää steariinia, vaan lopputuloksessa vihreä ei juuri näy. Mutta menee nämä näinkin. Raskineeko näitä edes käyttää!





perjantai 16. joulukuuta 2011

Valoa kansalle

Kävin itsenäisyyspäivän aikaan siskon porukan luona maalikylillä ja käytin suuren osan ajasta kirpputoreja kiertämällä. Sitä voisi kyllä tehdä vaikka työkseen, jos joku hoitelisi tuon tienaamispuolen sillä aikaa... Vallilan Valtterissa meni muutama tunti ja Espoon Fidatkin tuli koluttua. Kaikenlaista tarttui mukaan, vaatteiden lisäksi vähän jotain käsitöihinkin sopivaa.

Neljästä löytämästäni lasitiilestä (á 1,50 €) tein "jäälyhdyn" ihan vain asettamalla ne pöydälle pystyyn neliöksi. Ja sisälle kynttilä vanhan kahvilautasen päälle. Kaunista ja helppoa! Tiilet ovat sen verran painavia, että pysyvät hyvin pystyssä.















Kolmesta paksusta lasista (á 0,50 €) taas askartelin metallilangan avulla roikkuvat kynttilälyhdyt. Ja koristeena on vähän lasihelmiä. Lasit on juuri sen kokoisia, että pohjalle mahtuu hyvin tavallinen tuikku. Lyhdyt ripustin verhotankoon roikkumaan.
















sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Joulukoristeita

Pykäsin parit joulukoristeet. Ei varmaan jaksa tänä vuonna kuusta roudata sisälle, niin siitä edestä jotain muuta. Parista kakkumuotista (toinen kirpputorilta, toinen miehen mummolasta), styroxpohjasta, sammalista, jäkälistä ja kävyistä tein pari asetelmaa sisälle ja kranssin ulko-oveen. Ei tosin taida nuo kynttilät ihan turvallisimpia olla tuossa sammalten keskellä, vaikka onkin tuo lasi ympärillä. Mutta valvoahan niitä kynttilöitä pitää aina muutenkin.
























Piparimuoteista (nekin kirpparilta), kuivatuista appelsiinin ja omenan siivuista, viinpullon korkeista ja rautalangasta taas tein muutamat roikkuvat koristeet ikkunan eteen. Kiinnitin ne verhoklipseillä kappaverhon alareunaan. Saapi joulu tulla jo!











keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Fimo -koruja

Massailin taas vähän joutessani, ettei pääse nuo jämämassat ihan tyystin kuivumaan. Tein ensin keltavihreää millefioripötköä ja siitä sitten levyn, jota kaulitsin vähän isommksi. Päällystin levyllä puuhelmiä ja kovettamisen jälkeen tein kaulakorun ja korvikset. Pikkuhelmet tein ihan vaan pyörittelemällä ja tökkäsin reiän coctailtikulla.














Siniviolettien helmien kohdalla loppuikin sitten jo kärvsivällisyys, eli sekoitin vain keskenään sinistä ja violettia massaa ja kaulitsin levyksi. Ja levyllä taas päällystin puuhelmiä. Puuhelmet ostin kesällä Barcelonasta ja ne on kyllä kauniita ihan tuollaisenaankin. Kaipa voisi niistäkin jonkun korun tehdä.



sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kutistettuja sormuksia

Leikin vielä vähän lisää tuolla tulostettavalla kutistemuovilla. Tai itse asiassa olen tehnyt siitä aika paljon korvakoruja, mutta ei vaan ole tullut niitä kaikkia täällä esiteltyä. Nyt kokeilin tehdä sormuksia. Unohtuu aina kuvata kutistettavat kuvat etukäteen, mutta pääasia että edes jälkikäteen... Tein sormukset 15 cm pitkistä ja 1 - 0,5 cm leveistä kuvista. Ne piti kutistaa yksi kerrallaan, koska muuten niitä ei ehdi taivuttaa ennen kovettumista. Ja hanskat piti olla kädessä kun muovi on niin kuumaa. Kiersin kuvat kaulimen kädensijan ympärille, se oli suunnilleen meikäläisen sormen paksuinen. Niistä tuli ihan hauskoja. Voisi ehkä vielä "sipistellä" tummempia sormuksia värittämällä valkoiset reunat lähemmäs kuvan väriä. Tää kutistemuovi on kyllä hilpeää.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Tonia, Frilly, Katia ja muut

Olen pitkin syksyä jatkanut näiden "pitsilankahuivien" neulomista. Asiasta jotain jo tuolla aiemmin. Itselle ja kavereille ja sukulaisille lähinnä tehnyt. Nämä on kivoja kun ovat nopeita tehdä ja mukava antaa lahjaksi. Eniten olen käyttänyt Tonia -lankaa ja jonkin verran Frillyä, Can cania sekä Katia merkiltä Ondasta. Tampereen käsityömessuilta ostin myös tuota alemmassa kuvassa olevaa Katian Rizosta, sitä en vielä ole ehtinyt kokeilla.

Kuvassa kaksi vasemman reunimmaista (sininen ja siniharmaa) on tehty Frillystä, vihreä Ondasista ja oikean reunimmainen sininen Toniasta. Isompisilmukkaiset on nopeampia neuloa ja ehkä lopputuloskin on hieman mukavampi. Lienee kuitenkin makuasia. Frilly on ollut halvinta (Joen langassa muistaakseni vain vajaat 6 euroa), mutta siinä koristeena oleva metallilanka kutittaa vähän kaulalla ainakin minua.





























Näiden tekeminen on näköjään vallan suosittua, kun Tampereen messuilla lähes joka toisella vastaantulijalla oli tämmöinen kaulassa:) Ja ainakin täällä meilläpäin langat (varsinkin kivat värit) on koko ajan kaupasta loppu ja Tampereen messuillakin oli ainakin Toniasta pääasiassa vain jämävärejä. Kävin paria nettilankakauppaakin vilkaisemassa, näkyi niissäkin värit olevan vähissä, ainakin Toniasta.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Lisää lämmintä

Nuo edelliset säärystimet lämmittivät niin mukavasti, että päätin tehdä lisää "lämpimäisiä". Kaivoin esiin kesän kirppismyynnistä ylijääneen, pesussa kutistuneen villatakin. Se on 100 % lampaanvillaa ja kuvioinniltaan ja väreiltään aika mukava. Ainakin värit käy parmmin yhteen minun vaatevaraston kanssa kuin nuo kelta-viher-ruskea-harmaat.














Hihat oli kutistuneet sen verran paljon, että niitä ei edes tarvinnut juurikaan pienentää. Sain niistä aikaan kyynärtaipeeseen asti ulottuvat ranteenlämmittimet. Lähinnä ranteen kohdalta kavensin vähän, ihan vaan ompelukoneella huristelin.











Säärystimet tein sitten lopusta takista. Ompelin kaksi tasalevyistä tuubia ja koristelin yläreunan takista jääneillä napeilla. Säärystimistä en ihan polveen asti ulottuvia saanuta kun takki oli niin pieni.




















Ja lopuksi vielä väkersin takinkaulukseen kukkasen ylijääneistä palasista + napista, se tosin unohtui kuvaamatta. Eipä siis mennyt hukkaan tämäkään virkaheitto villatakki!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Säärystimet

Neuloin noista aiemmin värjäämistäni langoista säärystimet. Lisänä oli luonnollinen harmaa lampaanvillalanka. Silmukoita tein alkuun 64, sukkapuikkojen koko oli 4. Tein jokaisella värillä aina 7 kerrosta ja sitten vaihdoin värin. Ensimmäisellä ja viimeisellä värillä tein 2 oikein, 2 nurin ja muun osan 3 oikein, 1 nurin. Tein sen verran pitkät (n. 50 cm), että riittää polveen asti vaikka olisi vähän rutussakin. En kyllä tiedä missähän näitä tulisi pidettyä, mutta ehkä pikkupakkasella koiraa ulkoiluttaessa:)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pakurikääpää

Pakurikäävästä on viime aikoina ollut niin paljon puhetta, että itsekin piti kokeilla. Parin kuukauden ajan ollaan juotu pakurikääpäteetä. Enpä nyt osaa sanoa onko tuo mihinkään auttanut, mutta ainakaan flunssa ei kovin vahvaa otetta saanut vaikka yrittikin. Tämä nyt ei ihan käsityötä ole, tosin kyllä tuosta käävän pilkkomisesta rakot saa käsiin.

Kääpiä on tullut keräiltyä metsistä sienestyksen ja muun liikkumisen ohessa, aika monessa paikassa sitä on tullut vastaan. Totesin, että kääpä on paras pilkkoa heti tuoreeltaan, kuivuttuaan on niin kovaa ettei meinaa onnistua. Paloittelen sen muutaman sentin paloiksi ja sitten jauhan tehosekoittimella jauheeksi. Jauheen levittelen pellille ja pistän muutamaksi päiväksi uunin päälle kuivumaan. Pari lusikallista jauhetta litraan vettä ja kymmenen minuutin keittely, siinäpä sitä on juomista muutamaksi päiväksi. Säilytän valmista teetä jääkaapissa ja lämmitän sitten aina uudestaan. Tai voihan sitä kylmänäkin juoda. Alkaa metsässä liikkuminen olla hankalaa, kun pitäisi katsoa samalla aikaa sekä maahan että ylös ettei missaa mitään oleellista.



torstai 20. lokakuuta 2011

Kutistemuovista

Löysin yhdeltä lontoonkieliseltä sivulta kivoja kutistemuovijuttuja ja piti tietysti itsekin kokeilla. Ensin ostin ihan vaan askartelukaupasta tavallista kutistemuovia ja piirtelin siihen juttuja spriiliukoisilla tusseilla ja puuväreillä. Helppoa oli piirtäminen ja mukava oli seurata uuniluukun takana kuvien kutistumista. Yllätyin miten helppoa tämä oli. Tosin tussien väri tummui uunissa aika paljon, parhaan tuloksen sain kun tein rajat tusseilla ja väritin puuväreillä. Parhaista tuotoksista tein muutamia korvakoruja.








Nälkä kasvoi tietenkin syödessä ja piti tilata semmoista kutistemuovia mihin voi tulostaa mustesuihkutulostimella. Onneksi vanhemmilta löytyy vielä semmoinen mustesuihkuvehje. Valkkasin taas netistä kaikenlaisia kivoja kuvia ja tulostin sitten suoraan muoville. Helppoa kuin heinänteko! Kunhan vaan käyttää sopivia kuvia, liian tummista kuvista saa helposti melkein mustan lopputuloksen. Tulostetuista kuvista tein lisää korvakoruja ja lisäksi jääkaappimagneetteja. Kuvista saa myös vähän osviittaa siitä miten paljon muovi uunissa kutistuu. Reiät tein ennen uuniin laittamista ihan tavallisella reiittimellä.







Laiska värjäri

Päätin värjätä nuo aiemman postauksen epäonnistuneet langat uudelleen, tällä kertaa hieman varmemmin menetelmin. Kävin apteekista alunaa ja viinikiveä, myöhemmin myös rauta- ja kuparivihtrilliä. Ja keräilin kaikkea värjäysmateriaalia mökin pihasta ja pitkin metsiä. Olin sen verran laiska, että en ollut juuri etukäteen keräillyt värjäysaineksia vaan käytin mitä oli tarjolla. Ja aika hyvin vielä tavaraa löytyikin. Eikä minulla ollut käytössä lämpömittaria, lisäilin puretusaineita sitä mukaa kun ehdin. Keittelin väriliemet mökin pihassa muuripadassa, sitten siivilöin liemet ja jäähdyttelin ne. Varsinaisen värjäyksen tein pienemmässä (alumiini)kattilassa keittolevyllä. Annoin kaikkien lankoja jäähtyä värjäysliemessä ja ensimmäisen huuhtelun tein etikkavedellä.




























Keltaisen värin sain liemestä, jossa oli noin 40 g sipulin kuoria (ne siis olin keräillyt etukäteen ja niitä liotin yön yli), sankollinen puun oksista kerättyä jäkälää ja naavaa sekä muutama jäätynyt voitatti ja yksi herkkutattikin. Keittelin lientä reilun tunnin. Laitoin liotetun lankavyyhdin (150 g) jäähtyneeseen liemeen ja puretin n. 10 grammalla alunaa. Laitoin myös vähän viinikiveä, kuten noihin muihinkin keitoksiin. Värjäsin hiljakseen tunnin verran. Ihan kaunis vaalean keltainen tuli.













Punaruskean värin sain suomuorakkaista (n. 5 kg), jostain tunnistamattomista ruskeista seitikeistä (n. 1 kg) ja muutamasta veriseitikistä. Olin ajatellut saada aikaan ennemminkin punaista väriä, mutta sitten kun rupesin veriseitikkejä etsimään niin en löytänytkään. Tietenkin ne silloin hyppii silmille kun niitä ei tarvitsisi... No jaa, tulipahan ainakin joku väri. Keittelin lientä n. 2 h, siivilöin ja jäähdytin. Tai itse asiassa veriseitikit löysin vasta kun olin jo keittänyt liemen ja laitoin ne sitten vasta lankojen sekaan kun rupesin värjäämään. Puretukseen käytin n. 15 g alunaa. Lankaa oli taas se 150 g ja värjäysaika n. tunnin. Väristä tuli vähän hailakka, mutta välttänee. Kuvassa lanka on jo kuivunut pari päivää luonnonvalossa, kuten myös tuo keltainen lanka. Rautavihtrillillä olisi varmaan saanut tummempia värejä, mutta vaaleammat viehättivät tällä kertaa. Tosin näyttävät tuossa kuvassa vaaleammilta kuin oikeasti ovatkaan.














Oliivinvihreään lankaan käytin ihan tavallista 7 veljestä luonnonvalkeaa lankaa (100 g). Liemen keittelin noin sankollisesta raunioyrtin (tai jonkun sen jalostetun sukulaisen) lehtiä, seassa vähän koiranputken lehtiä. Juuri muuta vihreää en enää tähän aikaan mökin lähistöltä löytänyt. Reilun tunnin keittelin lientä, taas siivilöin ja jäähdytin. Puretin ensin alunalla (n. 10 g) ja sain keltaista. Sitten laitoin vielä 10 g kuparivihtrilliä ja sain oliivinvihreän, mitä oikeastaan olin vaillakin.

Tekisi mieli vielä kokeilla marja-aronian marjoilla värjäämistä, tuossa vähän matkan päässä olisi niitä hirmuisesti yhden talon pihassa keräämättä. Kun vaan kehtaisi käydä kysymässä saisinko kerätä muutaman kilon...

_______________________________________________________________

Ja vähän myöhemmin...

Sainkin lopulta kysyttyä luvan marjankeruuseen kun parin pakkasyön jälkeen arvelin, etteivät aio itse niitä kerätä. Lupa heltisi ja keräilin kolmisen kiloa pakkasen panemia marja-aronioita. Keittelin marjoja tunnin varran ja siivilöin liemen. Seuraavana päivänä laitoin väriliemeen 150 g lankavyyhdin ja keittelin tunnin verran. Keittelin tosin liian kovaa kun liemi pääsi välillä kiehumaan... Sekaan laitoin n. 10 g alunaa, sitä ei enää ollut enempää enkä viitsinyt lähteä ostamaan. Annoin langan jäähtyä liemessä seuraavaan päivään ja sitten laitoin sen vielä päiväksi etikkaveteen likoamaan. Huuhtelussa lähti vielä jonkin verran väriä. Sain aikaan tuommoisen vaaleanvioletin, eli en ollenkaan semmoista hienoa tummaa violettia kuin joissan blogeissa näkyy marja-aronialla saadun. No jaa, värihän se on tämäkin.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Palkintohylly

Veljentyttö oli vailla palkintohyllyä poniravien ruusukkeille. Väsäsin siis hyllyn jämälaudoista ja maalasin valkoiseksi. Maalia laitoin pari kerrosta. Ripustusta varten kiinnitin ruuvikoukut ja ruusukkeita varten kiinnitin narut hyllyn poikki. Sitten kaivoin netistä kuvia vanhoista ravikuninkaista ja -kuningattarista ja siirsin kuvat kankaalle (siitä tuolla aiemmin). Kuvat kiinnitin hyllyyn dacoupage -lakalla, akrylaattilakalla eivät pysyneet.





maanantai 3. lokakuuta 2011

Sano se kukkasin!

Halusin virkatun kukan takinkaulukseen ja googletin ohjeita. Niitä löytyi vaikka millä mitalla, valitsin Ninuskan blogista löytyneen. Teinkin sitten kerralla useamman kukan monenlaisista jämälangoista. Kukkien taakse kiinnitin hakaneulat niin ne on helppo kiinnittää vaikka hattuun, huiviin, kaulukseen, tms. Ihan mukavia vaikka pikkujoululahjoiksi, varsinkin jos virkkaisi heijastinlankaa mukaan. Helppoja ja hauskoja tehdä!

torstai 22. syyskuuta 2011

Kivilyhtyjä

Pimeiden iltojen valoksi tein pihalle pari kivilyhytyä. Innon sivuilta löysin ohjeen. Kävin keräilemässä pari ämpärillistä sopivia kiviä ja asettelin niistä pihalaatan päälle sopivat lyhydyt. Käyttämäni kivet ei tietenkään olleet yhtä hienoja kuin Innon kivet, mutta välttänee...












Innon ohjeessa kivien kiinnittämiseen käyettiin 2-komponenettiliimaa, mutta itse ostin polymeeriliima ja tiivistemassaa kun sille oli meillä muutenkin tarvetta. Ihan hyvinhän nuo kivet kiinnittyivät, jää sitten nähtäväksi kestävätkö talven lumet ja pakkaset. Olisi tosin kannattanut ostaa harmaata massaa eikä mustaa, mutta kun meillä muuten tarvittiin nimenoman mustaa. Mutta jos olisi hieman huolellisempi tahnan levityksen kanssa niin eipä se mustakaan sieltä väleistä näkyisi. Kun lyhdyt on tehty laatan päälle niin voihan ne tietysti nostaa varastoon talveksi jos epäilee niiden kestävyyttä.







lauantai 17. syyskuuta 2011

Päiväpeitto tilkuista

Näitä siskon kaappien (ja omienkin) ylijäämäkankaita edelleen työstän. Leikkelin käsivaralla isoja, n. 40 x 40 cm tilkkuja vanhoista lakanoista, tyynynliinoista, verhoista, jne. Osa oli jo niin hiutuneita, että ei ainakaan kaikki osat olleet käyttökelpoisia. Tilkuista tuli kohtalaisen samankokoisia, mutta lopputuloksesta näkee että ei ihan... Järjestelin tilkut lattialla mukavaan järjestykseen ja ompelin sitten yhteen jonoiksi.





















Minulla oli pohjana veljen perheen (koko suku käytössä!) vanha Ikean 220 x 260 cm valkea päiväpeitto, jossa oli jotain lasten aikaansaamia reikiä. Ompelin tilkkujonot siihen kiinni. Sitten leikkasin ylimenneet osat pois ja viimeistelin peiton reunat (vähän miten sattuu...). Käytin koko ajan samaa keltaista lankaa, en jaksanut välillä vaihdella. Minun ompelukone on tämmöinen ikivanha, käytettynä ostettu romu ja sillä ompelu on kyllä välillä melkoista taistelua. Ihan tuli hiki ommellessa.



















Peitto pääsi omaan makkariin ja siitä tuli kyllä totisesti sen näköinen, että vanhoja petivaatteita on käytetty. Mutta onpahan ainakin värikäs. Nyt pitäisi enää tehdä sängynpääty, sekin on ollut suunnitelmissa jo pitkään.


perjantai 9. syyskuuta 2011

Kuvan siirtoa

Pitihän tätä kuvansiirtoakin lopulta kokeilla. Kävin rautakaupasta pikku purkin akrylaattilakkaa (sikakallista, 11,40 €) ja tulostelin ihan tavalliselle tulostuspaperille kivoja kuvia. Kankaana käytin vanhaa, paksua lakanakangasta. Ohjeen löysin Käspaikasta, en ala sitä tässä enää toistella.













Kuvat tarttuivat vallan hyvin, tosin olin hieman liian innokas ja hankasin paperia pois vähän liian voimakkaasti. Musta väri hieman irtosi ja sotki kangastakin, mutta se ei oikeastaan haitannut, tulipahan ainakin vanhan näköistä jälkeä.









Lopuksi kiinnitin kankaan liimalla laudanpätkän ympärille ja tein nauloista koukut. Toiselle puolelle porasin reiät niin että saan tämän avaimensäilytyskomeuden ripustettua eteisen seinälle. Lopputulos on kuvien suttuisuudesta ja naulojen suuruudesta johtuen hieman rough, mutta välttänee. Avaimeni ovatkin hyvässä tallessa kun Pola Negri, Mary Pickford, Mata Hari ja joku neljäs tuntematon niistä valvovalla silmällään huolehtivat!