Laiska värjäri

Päätin värjätä nuo aiemman postauksen epäonnistuneet langat uudelleen, tällä kertaa hieman varmemmin menetelmin. Kävin apteekista alunaa ja viinikiveä, myöhemmin myös rauta- ja kuparivihtrilliä. Ja keräilin kaikkea värjäysmateriaalia mökin pihasta ja pitkin metsiä. Olin sen verran laiska, että en ollut juuri etukäteen keräillyt värjäysaineksia vaan käytin mitä oli tarjolla. Ja aika hyvin vielä tavaraa löytyikin. Eikä minulla ollut käytössä lämpömittaria, lisäilin puretusaineita sitä mukaa kun ehdin. Keittelin väriliemet mökin pihassa muuripadassa, sitten siivilöin liemet ja jäähdyttelin ne. Varsinaisen värjäyksen tein pienemmässä (alumiini)kattilassa keittolevyllä. Annoin kaikkien lankoja jäähtyä värjäysliemessä ja ensimmäisen huuhtelun tein etikkavedellä.




























Keltaisen värin sain liemestä, jossa oli noin 40 g sipulin kuoria (ne siis olin keräillyt etukäteen ja niitä liotin yön yli), sankollinen puun oksista kerättyä jäkälää ja naavaa sekä muutama jäätynyt voitatti ja yksi herkkutattikin. Keittelin lientä reilun tunnin. Laitoin liotetun lankavyyhdin (150 g) jäähtyneeseen liemeen ja puretin n. 10 grammalla alunaa. Laitoin myös vähän viinikiveä, kuten noihin muihinkin keitoksiin. Värjäsin hiljakseen tunnin verran. Ihan kaunis vaalean keltainen tuli.













Punaruskean värin sain suomuorakkaista (n. 5 kg), jostain tunnistamattomista ruskeista seitikeistä (n. 1 kg) ja muutamasta veriseitikistä. Olin ajatellut saada aikaan ennemminkin punaista väriä, mutta sitten kun rupesin veriseitikkejä etsimään niin en löytänytkään. Tietenkin ne silloin hyppii silmille kun niitä ei tarvitsisi... No jaa, tulipahan ainakin joku väri. Keittelin lientä n. 2 h, siivilöin ja jäähdytin. Tai itse asiassa veriseitikit löysin vasta kun olin jo keittänyt liemen ja laitoin ne sitten vasta lankojen sekaan kun rupesin värjäämään. Puretukseen käytin n. 15 g alunaa. Lankaa oli taas se 150 g ja värjäysaika n. tunnin. Väristä tuli vähän hailakka, mutta välttänee. Kuvassa lanka on jo kuivunut pari päivää luonnonvalossa, kuten myös tuo keltainen lanka. Rautavihtrillillä olisi varmaan saanut tummempia värejä, mutta vaaleammat viehättivät tällä kertaa. Tosin näyttävät tuossa kuvassa vaaleammilta kuin oikeasti ovatkaan.














Oliivinvihreään lankaan käytin ihan tavallista 7 veljestä luonnonvalkeaa lankaa (100 g). Liemen keittelin noin sankollisesta raunioyrtin (tai jonkun sen jalostetun sukulaisen) lehtiä, seassa vähän koiranputken lehtiä. Juuri muuta vihreää en enää tähän aikaan mökin lähistöltä löytänyt. Reilun tunnin keittelin lientä, taas siivilöin ja jäähdytin. Puretin ensin alunalla (n. 10 g) ja sain keltaista. Sitten laitoin vielä 10 g kuparivihtrilliä ja sain oliivinvihreän, mitä oikeastaan olin vaillakin.

Tekisi mieli vielä kokeilla marja-aronian marjoilla värjäämistä, tuossa vähän matkan päässä olisi niitä hirmuisesti yhden talon pihassa keräämättä. Kun vaan kehtaisi käydä kysymässä saisinko kerätä muutaman kilon...

_______________________________________________________________

Ja vähän myöhemmin...

Sainkin lopulta kysyttyä luvan marjankeruuseen kun parin pakkasyön jälkeen arvelin, etteivät aio itse niitä kerätä. Lupa heltisi ja keräilin kolmisen kiloa pakkasen panemia marja-aronioita. Keittelin marjoja tunnin varran ja siivilöin liemen. Seuraavana päivänä laitoin väriliemeen 150 g lankavyyhdin ja keittelin tunnin verran. Keittelin tosin liian kovaa kun liemi pääsi välillä kiehumaan... Sekaan laitoin n. 10 g alunaa, sitä ei enää ollut enempää enkä viitsinyt lähteä ostamaan. Annoin langan jäähtyä liemessä seuraavaan päivään ja sitten laitoin sen vielä päiväksi etikkaveteen likoamaan. Huuhtelussa lähti vielä jonkin verran väriä. Sain aikaan tuommoisen vaaleanvioletin, eli en ollenkaan semmoista hienoa tummaa violettia kuin joissan blogeissa näkyy marja-aronialla saadun. No jaa, värihän se on tämäkin.