Pakurikääpää

Pakurikäävästä on viime aikoina ollut niin paljon puhetta, että itsekin piti kokeilla. Parin kuukauden ajan ollaan juotu pakurikääpäteetä. Enpä nyt osaa sanoa onko tuo mihinkään auttanut, mutta ainakaan flunssa ei kovin vahvaa otetta saanut vaikka yrittikin. Tämä nyt ei ihan käsityötä ole, tosin kyllä tuosta käävän pilkkomisesta rakot saa käsiin.

Kääpiä on tullut keräiltyä metsistä sienestyksen ja muun liikkumisen ohessa, aika monessa paikassa sitä on tullut vastaan. Totesin, että kääpä on paras pilkkoa heti tuoreeltaan, kuivuttuaan on niin kovaa ettei meinaa onnistua. Paloittelen sen muutaman sentin paloiksi ja sitten jauhan tehosekoittimella jauheeksi. Jauheen levittelen pellille ja pistän muutamaksi päiväksi uunin päälle kuivumaan. Pari lusikallista jauhetta litraan vettä ja kymmenen minuutin keittely, siinäpä sitä on juomista muutamaksi päiväksi. Säilytän valmista teetä jääkaapissa ja lämmitän sitten aina uudestaan. Tai voihan sitä kylmänäkin juoda. Alkaa metsässä liikkuminen olla hankalaa, kun pitäisi katsoa samalla aikaa sekä maahan että ylös ettei missaa mitään oleellista.