Fimo -koruja

Massailin taas vähän joutessani, ettei pääse nuo jämämassat ihan tyystin kuivumaan. Tein ensin keltavihreää millefioripötköä ja siitä sitten levyn, jota kaulitsin vähän isommksi. Päällystin levyllä puuhelmiä ja kovettamisen jälkeen tein kaulakorun ja korvikset. Pikkuhelmet tein ihan vaan pyörittelemällä ja tökkäsin reiän coctailtikulla.














Siniviolettien helmien kohdalla loppuikin sitten jo kärvsivällisyys, eli sekoitin vain keskenään sinistä ja violettia massaa ja kaulitsin levyksi. Ja levyllä taas päällystin puuhelmiä. Puuhelmet ostin kesällä Barcelonasta ja ne on kyllä kauniita ihan tuollaisenaankin. Kaipa voisi niistäkin jonkun korun tehdä.

Kutistettuja sormuksia

Leikin vielä vähän lisää tuolla tulostettavalla kutistemuovilla. Tai itse asiassa olen tehnyt siitä aika paljon korvakoruja, mutta ei vaan ole tullut niitä kaikkia täällä esiteltyä. Nyt kokeilin tehdä sormuksia. Unohtuu aina kuvata kutistettavat kuvat etukäteen, mutta pääasia että edes jälkikäteen... Tein sormukset 15 cm pitkistä ja 1 - 0,5 cm leveistä kuvista. Ne piti kutistaa yksi kerrallaan, koska muuten niitä ei ehdi taivuttaa ennen kovettumista. Ja hanskat piti olla kädessä kun muovi on niin kuumaa. Kiersin kuvat kaulimen kädensijan ympärille, se oli suunnilleen meikäläisen sormen paksuinen. Niistä tuli ihan hauskoja. Voisi ehkä vielä "sipistellä" tummempia sormuksia värittämällä valkoiset reunat lähemmäs kuvan väriä. Tää kutistemuovi on kyllä hilpeää.

Tonia, Frilly, Katia ja muut

Olen pitkin syksyä jatkanut näiden "pitsilankahuivien" neulomista. Asiasta jotain jo tuolla aiemmin. Itselle ja kavereille ja sukulaisille lähinnä tehnyt. Nämä on kivoja kun ovat nopeita tehdä ja mukava antaa lahjaksi. Eniten olen käyttänyt Tonia -lankaa ja jonkin verran Frillyä, Can cania sekä Katia merkiltä Ondasta. Tampereen käsityömessuilta ostin myös tuota alemmassa kuvassa olevaa Katian Rizosta, sitä en vielä ole ehtinyt kokeilla.

Kuvassa kaksi vasemman reunimmaista (sininen ja siniharmaa) on tehty Frillystä, vihreä Ondasista ja oikean reunimmainen sininen Toniasta. Isompisilmukkaiset on nopeampia neuloa ja ehkä lopputuloskin on hieman mukavampi. Lienee kuitenkin makuasia. Frilly on ollut halvinta (Joen langassa muistaakseni vain vajaat 6 euroa), mutta siinä koristeena oleva metallilanka kutittaa vähän kaulalla ainakin minua.





























Näiden tekeminen on näköjään vallan suosittua, kun Tampereen messuilla lähes joka toisella vastaantulijalla oli tämmöinen kaulassa:) Ja ainakin täällä meilläpäin langat (varsinkin kivat värit) on koko ajan kaupasta loppu ja Tampereen messuillakin oli ainakin Toniasta pääasiassa vain jämävärejä. Kävin paria nettilankakauppaakin vilkaisemassa, näkyi niissäkin värit olevan vähissä, ainakin Toniasta.

Lisää lämmintä

Nuo edelliset säärystimet lämmittivät niin mukavasti, että päätin tehdä lisää "lämpimäisiä". Kaivoin esiin kesän kirppismyynnistä ylijääneen, pesussa kutistuneen villatakin. Se on 100 % lampaanvillaa ja kuvioinniltaan ja väreiltään aika mukava. Ainakin värit käy parmmin yhteen minun vaatevaraston kanssa kuin nuo kelta-viher-ruskea-harmaat.














Hihat oli kutistuneet sen verran paljon, että niitä ei edes tarvinnut juurikaan pienentää. Sain niistä aikaan kyynärtaipeeseen asti ulottuvat ranteenlämmittimet. Lähinnä ranteen kohdalta kavensin vähän, ihan vaan ompelukoneella huristelin.











Säärystimet tein sitten lopusta takista. Ompelin kaksi tasalevyistä tuubia ja koristelin yläreunan takista jääneillä napeilla. Säärystimistä en ihan polveen asti ulottuvia saanuta kun takki oli niin pieni.




















Ja lopuksi vielä väkersin takinkaulukseen kukkasen ylijääneistä palasista + napista, se tosin unohtui kuvaamatta. Eipä siis mennyt hukkaan tämäkään virkaheitto villatakki!

Säärystimet

Neuloin noista aiemmin värjäämistäni langoista säärystimet. Lisänä oli luonnollinen harmaa lampaanvillalanka. Silmukoita tein alkuun 64, sukkapuikkojen koko oli 4. Tein jokaisella värillä aina 7 kerrosta ja sitten vaihdoin värin. Ensimmäisellä ja viimeisellä värillä tein 2 oikein, 2 nurin ja muun osan 3 oikein, 1 nurin. Tein sen verran pitkät (n. 50 cm), että riittää polveen asti vaikka olisi vähän rutussakin. En kyllä tiedä missähän näitä tulisi pidettyä, mutta ehkä pikkupakkasella koiraa ulkoiluttaessa:)

Pakurikääpää

Pakurikäävästä on viime aikoina ollut niin paljon puhetta, että itsekin piti kokeilla. Parin kuukauden ajan ollaan juotu pakurikääpäteetä. Enpä nyt osaa sanoa onko tuo mihinkään auttanut, mutta ainakaan flunssa ei kovin vahvaa otetta saanut vaikka yrittikin. Tämä nyt ei ihan käsityötä ole, tosin kyllä tuosta käävän pilkkomisesta rakot saa käsiin.

Kääpiä on tullut keräiltyä metsistä sienestyksen ja muun liikkumisen ohessa, aika monessa paikassa sitä on tullut vastaan. Totesin, että kääpä on paras pilkkoa heti tuoreeltaan, kuivuttuaan on niin kovaa ettei meinaa onnistua. Paloittelen sen muutaman sentin paloiksi ja sitten jauhan tehosekoittimella jauheeksi. Jauheen levittelen pellille ja pistän muutamaksi päiväksi uunin päälle kuivumaan. Pari lusikallista jauhetta litraan vettä ja kymmenen minuutin keittely, siinäpä sitä on juomista muutamaksi päiväksi. Säilytän valmista teetä jääkaapissa ja lämmitän sitten aina uudestaan. Tai voihan sitä kylmänäkin juoda. Alkaa metsässä liikkuminen olla hankalaa, kun pitäisi katsoa samalla aikaa sekä maahan että ylös ettei missaa mitään oleellista.

Kutistemuovista

Löysin yhdeltä lontoonkieliseltä sivulta kivoja kutistemuovijuttuja ja piti tietysti itsekin kokeilla. Ensin ostin ihan vaan askartelukaupasta tavallista kutistemuovia ja piirtelin siihen juttuja spriiliukoisilla tusseilla ja puuväreillä. Helppoa oli piirtäminen ja mukava oli seurata uuniluukun takana kuvien kutistumista. Yllätyin miten helppoa tämä oli. Tosin tussien väri tummui uunissa aika paljon, parhaan tuloksen sain kun tein rajat tusseilla ja väritin puuväreillä. Parhaista tuotoksista tein muutamia korvakoruja.








Nälkä kasvoi tietenkin syödessä ja piti tilata semmoista kutistemuovia mihin voi tulostaa mustesuihkutulostimella. Onneksi vanhemmilta löytyy vielä semmoinen mustesuihkuvehje. Valkkasin taas netistä kaikenlaisia kivoja kuvia ja tulostin sitten suoraan muoville. Helppoa kuin heinänteko! Kunhan vaan käyttää sopivia kuvia, liian tummista kuvista saa helposti melkein mustan lopputuloksen. Tulostetuista kuvista tein lisää korvakoruja ja lisäksi jääkaappimagneetteja. Kuvista saa myös vähän osviittaa siitä miten paljon muovi uunissa kutistuu. Reiät tein ennen uuniin laittamista ihan tavallisella reiittimellä.