Mosaiikkilaattoja

Piti rueta vähän pihaa koristamaan. Sain vanhoja jämälaattoja kavereilta ja kiviä on tullut keräiltyä aina kun mukavia on kohdalle sattunut. Kaupasta kävin pari 25 kg säkkiä kuivabetonia. Olisin halunnut ostaa pikabetonia, mutta se on näin pienellä paikkakunnalla tilaustavaraa enkä viitsinyt odotella. Sekoittelin betonia ja vettä ämpärissä massaksi ja kaadoin sitten massaa muoviastioiden pohjalle n. 2 cm kerroksen. Sen päälle taittelin vähän rautalankaa, jotta laatta ei lohkeaisi kuivumisen jälkeen.















Sitten kaadoin päälle toiset pari senttiä betonimassaa ja tasoittelin pinnan. Laatoista tuli siis noin 4 cm paksuja. Rikoin laattoja, peilinpaloja, vanhoja lautasia, ym. vasaralla paloiksi ja niistä sitten rakentelin kuvioita massan pinnalle. Yritin upottaa palat niin syvälle massaan, että terävät reunat eivät törröttäisi. Palojen asettelu ja upottaminen oli aika hankalaa kun massa oli niin paksua ja varmaan tähän tarkoitukseen myös hieman liian isorakeista. Mutta kyllä ne sinne upposi kun aikansa paineli. Lopuksi pyyhin vielä mosaiikkipalojen päältä niihin tarttuneen laastin. Laitoin astioiden päälle muovikelmut että eivät kuivu liian nopeasti.





























Annoin laattojen kuivua pari päivää ja irrottelin sitten laatikoista. Putsasin vielä hankaamalla mosaiikkipalat lopusta laastista. Olisi pitänyt olla värikkäämpiä materiaaleja niin olisi tullut näyttävämpiä laattoja, mutta hyvä näinkin. Ensi kerralla osaan ostaa parempaa ja hienojakoisempaa betonia. Myös teräväreunaisten mosaiikkipalojen kanssa on syytä olla tarkkana että uppoavat tarpeeksi syvälle massaan. Ja sitäkin voisi kokeilla, että latoo mosaiikkipalat muotin pohjalle ja kaataa sitten betonimassan siihen päälle. Sain kahdesta betonisäkistä aikaiseksi 23 laattaa. Tosin niiden paksuus vaihtelee n. 3 - 5 sentin välillä. Tekisköhän näistä vaikka polun ulkoterassille? Siinäpähän näkisi kestävätkö talven yli.


























Sain lopulta aikaiseksi upottaa laatat saunapolulle. Pitää vielä laittaa hiekkaa reunoille niin "istuvat" paremmin.

Edelleen helmikirjontaa

Tämä on todella koukuttavaa! Piti rueta heti tekemään toista kun ensimmäisen sain valmiiksi. Tekeminenkin oli jo paljon nopeampaa kun oli vähän päässyt jyvälle asiasta ja tekniikasta. En vielä ehtinyt saada stiff stuffia enkä niitä rannekorupohjia (tilaus on kyllä jo sisällä:)), eli piti mennä niillä tarvikkeilla mitä oli. Mutta tuo huonekalukangas tuntuisi sopivan kirjontaan oikein hyvin. Nappikiinnitys sen sijaan ei ole ihan niin kätevä kuin toivoisi.




































Nämä tilatut korupohjatkin tuli ja pääsin niitäkin testaamaan. Rannerenkaat on minun makuun vähän liian pieniä, mutta onneksi löytyy kapearanteisia kavereita ja pieniä sukulaistyttöjä... Mutta pitää miettiä pystyisikö noita messinkirenkaita tekemään vaikka itse tai teettämään jossain isompia. Joka tapauksessa työstä tulee paljon jämäkämpi kun sen tekee renkaan ympärille eikä muutenkaan tarvitse miettiä kiinnitystä. Tässä alla oleva koru on ensimmäinen renkaan ympärille tehty ja se menee siskontytölle synttärilahjaksi.

Helmikirjontaa

Löysin uuden rakkauden:)! Tein joskus muutama vuosi sitten paljonkin helmitöitä, mutta helmikirjontaa en koskaan aiemmin ole kokeillut. Etsiessäni googlen kuvahaulla ideoita helmitöihin törmäsin sitten helmikirjailtuihin rannekoruihin. Päätin että tuota on kokeiltava! Googletin vähän lisää ja opin että töiden pohjana kannattaisi käyttää stiff stuff kangasta, mutta sitä minulla ei (vielä) ollut. Sain paikallisesta huonekalukaupasta näytepaloja huonekalujen verhoiluun käytettävää alcantara-jäljitelmää ja se sai kelvata näin alkuksi. Ja ihan hyvin se toimikin pohjakankaana, ei rispaannu ja kestää purkamistakin. Tämä ensimmäinen työ oli aikalailla kokeilua ja pistojen opettelua, mutta tekeminen oli mahdottoman mukavaa. Hidasta kylläkin, mutta onneksi on menossa jalkapallon MM-kisat niin on tullut katottua telkkaa:) Muuten tämä on ehkä enemmänkin talvi-iltojen hommaa. Aikaa tämän rannekorun tekemiseen meni useampi viikko.




























Kunhan Villihelmen verkkokauppa aukeaa kesätauolta saan tilattua stiff stuffia sekä metallisia rannekorupohjia. Tähän ensimmäiseen tein "lenkki ja nappi"kiinnityksen kun en jaksanut odotella korupohjaa. Ranteen puolelle tulevana kankaana käytin säämiskää. Sekin piti käydä ostamassa autojen varaosakaupasta kun ei täkäläisestä kangaskaupasta löytynyt. Helminä ja kapusseina käytin lähinnä vanhoja jämiä, mutta jahka taas ehdin tilaamaan lisää... Omat ja sukulaisten nappikaapit ja kotikunnan kirpputoritkin tuli jo käytyä läpi materiaalien etsinnässä.















Jos joku innostuu asiasta niin kannattaa laittaa googlen kuvahakuun hakusanoiksi esim. "bead embroidery" tai "bead embroidered cuff" niin johan alkaa löytyä vaikka minkälaista kuvaa ja ideaa. Ja tekemällä oppii. Itse opin esim. että läpinäkyvän kapussin alle ei kannata tehdä kuulakärkikynällä merkintää eikä ennenkaikkea liimata sitä keltaisella liimalla... Vaikeinta kai on keksiä kaunis malli ja löytää hyvin toisiinsa sointuvia helmiä ym., mutta kokeilemalla sitäkin kai oppii. Voi kun tulis jo pimeät talvi-illat:)

Virkattu bolero

Kun virkkauksen makuun pääsin... Virosta ostettu Novitan Helen lanka odotteli käyttöä. Se on kyllä akryylilankaa, mutta ajattelin että eipähän pistele ihoa vasten. Googletin vähän erilaisia boleromalleja ja valitsin sitten yksinkertaisen "tuubin". Ainakin Valtimo design on tehnyt ihania tuubimallin boleroja (joita on myynnissä netissä), tosin varsin erilaisesta materiaalista. Virkkasin aluksi liudan ketjusilmukoita ja rupesin sitten virkkaamaan kerroksia yksi pylväs, kaksi ketjusilmukkaa -tyylillä. Koukun koko oli 3,5. Tein siis aluksi ihan yksinkertaisen suorakulmion, leveyttä reilut 50 cm ja pituutta n. 150 cm. Unohdin ottaa kuvan suorakulmiosta, mutta eiköhän ajatus ole aika selvä. Sitten yhdistin suorakulmion reunoja n. 1/3 molemmista päistä. Hihansuihin laitoin vielä kiristysnauhat niin sain aikaan pussihihat. Lankaa meni aika tarkalleen 7 kerää (á 50 g). Istuvuus selässä voisi olla parempikin, mutta ihan OK lopputulos siihen nähden miten helppo tämä oli tehdä.

Hartiahuivi

Palasin taas mummonruutuihin. Tuli hankittua sininen kesämekko ja päätin tehdä sille sopivan hartiahuivin kaveriksi. Lankana käytin seitsemää veljestä, valkoista ja kahta erilaista sinistä. Koukku oli iso, kooltaan 8. Tein ruutuihin ensin kaksi kerrosta sinisellä ja sitten kaksi kerrosta valkealla. Ruutuja tein yhteensä 36 kokonaista ruutua (20 tummemmealla sinisellä ja 16 vaaleammalla) ja 9 puolikasta ruutua (vaaleammalla sinisellä).















Lopuksi taas yhdistelin ruudut virkkaamalla ja virkkasin vielä yläreunaan yhden kerroksen puolipylväitä. Huivista tuli lopulta aika painava (520 g), lankaa siis kului noin 3 1/2 kerää. Sinisiä riitti hyvin vanhat jämäkerät, valkoista meni noin 2 1/2 kerää.

Entisöity renginkaappi

Miehen mummolan aitasta löytyi vanha renginkaappi ja päätin pistää sen käyttökuntoon. Itse asiassa se kyllä olikin ihan kohtalaisessa kunnossa, mutta karmean värinen. Kirkkaan sininen siis.















Ensin raaputtelin maalit pois kuumailmapuhaltimen ja kittauslastan avulla. Kaapissa oli jonkin verran koristuksia ym. koloja, joista maalia oli hankala saada pois. Sitä varten ostin purkillisen maalinpoistoainetta, jolla ahtaampienkin paikkojen putsaus onnistui. Maalia oli kaikkiaan kolme kerrosta, sinisen alla vielä vaalemapi sininen ja sen alla ruskea. Varsinkin alin kerros oli varmaan aika vanhaa maalia, kuumetessa siitä tuli melkoista mössöä. Kaapin ikää en osaa arvioida, mutta ainakin kaikki liitokset on tehty puutapeilla ja taotuilla nauloilla.















En ollut hirveän turhantarkka maalin raapimisen kanssa. Joihinkin koloihin sitä vähän jäi mutta annoin olla. Näyttääpähän siltä että on elämää nähnyt. Maalin raapimisen jälkeen hioin pinnan kauttaaltaan hiekkapaperilla. Ja lopuksi petsasin Herdinin petsillä, astetta tummemmalla ruskealla kuin mitä kaapin pinta hiottuna oli. Ja eikun etsimään kaapille paikkaa!

Emalointia

Ostin jo joskus talvella emalointivärejä ja kuparisia korupohjia. Tarkoituksena oli emaloida koruja sähkölieden päällä. Tekivät semmoista joskus Strömsössä. Ostin kuitenkin vahingossa semmoisia värejä, joille pitää olla enemmän lämpöä kuin sähköliedellä saa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen laitoin värit ja pohjat odottamaan parempaa aikaa...

Nyt kaivoin ne esiin ja päätin kokeilla tohon kanssa. Ensin ripottelin siivilän läpi värejä korupohjille. Värit oli aika kalliita, joten ostin vain kolmea väriä, keltaista, sinistä ja punaista. Mutta sekoittamalla niistä kai saisi aikaan vaikka mitä. Ja värit ovat tosi riittoisia, tällä määrällä pärjään varmaan loppuikäni:)















Varsinaisen kuumentamisen tein ulkona metallikehikon päällä. Puhalsin toholla altapäin. Värijauheen sulaminen kesti muutaman minuutin.















Lopputulos oli kahtaanlainen. Pari onnistui ihan hyvin, kolme ei ihan niin hyvin. Huonommin onnistuneissa oli ehkä vähän liian paksulti jauhetta tai sitten tohotin liian läheltä. Keltainen väri myös tuntui sulavan huonommin kuin muut. Korujen takapuoli meni tohotuksesta vähän nokiseksi, joten korut pitää putsata toiselta puolen ennen kuin voi ripustaa vaikkapa kaulaan.