keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Oppiskohan tuota ompeleen?

Olin aina ala- ja yläastella puu- tai metallitöissä. Kaikki "tyttöjen käsityöt" on siis pitänyt opetalla omatoimisesti joskus myöhemmin. Neulomiset ja virkkuut meneekin ihan hyvin, mutta ompelu meinaa tökkiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi jotain vaatetta ommella, niin menee sormi suuhun. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun pitäisi kaavoja tehdä tai ommella yhteen jotain muuta kuin suorakulmioita.

Mutta kun kirpputoreilta on tullut osteltua vaikka mitä kivoja kankaita, niin oishan se kiva jotain vaatettakin osata ommella. Eipä auttanut muu kuin rueta opettelemaan. Ompelevat tutut kehoitti tekemään kaavoja omien lempivaatteiden mukaan ja aloittamaan jostain helposta. No niinpä sitten yritin. Mittailin yhtä kohtuu helpon näköistä tunikaa ja piirtelin kaavat. Se oli aika hankalaa, kun tunikassa oli muotolaskokset (hieno sana, opin kirjasta, että niitä kutsutaan tällä nimellä...) sekä rinnan alla että selässä. Mutta yritin mittailla nekin ja ottaa huomioon kaavassa.

Valitsin kankaaksi yhden ei-niin-rakkaan retroverhon, jotta ei kovasti harmittaisi jos menee pahasti pieleen. Olisi tietysti pitänyt tehdä eka versio vaikka vanhasta lakanasta, mutta käsivällisyys ei riittänyt. Sitten jos siitä olisi tullut hyvä niin ois harmittanut kun työ meni hukkaan:)

Sitten eikun leikkaamaan ja ompelemaan. Kohtuullisesti sainkin palaset leikattua ja ommeltua. Tosin saumavarat tuotti ongelmia, unohdin yhdestä palasta ne kokonaan pois ja piti leikata uudelleen. Onneksi oli tarpeeksi kangasta. Ompelin muotolaskokset ja sitten palat yhteen. Ja sitten tietysti jouduin jo purkamaan, kun muotolaskokset oli takana liian pienet. Sain ne kuitenkin tehtyä uusiksi kohtuullisella vaivalla ja ilman totaalista hermoromahdusta. Lopuksi siksakkasin saumavarat.

















Hihansuihin, kaula-aukkoon ja helmaan ompelin vinonauhan (sekin oli uusi termi, sain myös ohjeistuksen siihen mikä ero on vinonauhalla ja kanttinauhalla ja mihin niitä käytetään). En tosin saanut ihan sen väristä vinonauhaa kuin halusin, mutta sinnepäin.

Lopputulos oli kohtuullisen ok. Ihan ne muotolaskokset ei menneet nappiin ja vinonauhan ompelu oli hankalaa ja ehkä ne kaavatkaan ei olleet ihan kohillaan... Eli ei muodoltaan ihan samanlainen kuin se tunika mistä yritin tehdä kaavat, mutta välttänee ensikertalaiselle. Ehkäpä yritän vielä tehdä jotain muutakin!




2 kommenttia:

  1. Mutta toihan onnistui mainiosti! Nyt vaan jatkamaan harrastusta. Olethan ommellut vinonauhan ensin kiinni nurjalle? Sillä tavalla vinonauhan kiinnittäminen on helppoa. Minä opetan neulaamaan poikkisuuntaan, jolloin neuloja ei tarvitse poistaa ja mahdollinen syötös ei keräänny sauman tai päärmeen loppuun. Eikun ompelemaan! T. Raija K.

    VastaaPoista
  2. Vinonauha nurjalle... No en älynnyt. Mutta nyt älyän:) Ja työn alla on jo yksi kassi siitä kirjasta.

    VastaaPoista