Cernit massasta

Uusimmassa Ihanassa oli tehty koruja askartelumassasta liukuvärjäämällä. Kaivoin iki-iki-iki vanhat cernit massat naftaliinista, ovat oikeasti jo ainakin 10 vuotta vanhoja. Vaan olihan nuo kutakuinkin älyssään kun ovat muovipussissa olleet. Sai tosin aika tovin vaivata että notkistuivat.

Yritin ensin sitä liukuvärjäystä sinisellä ja punaisella, mutta ei oikein onnistunut. Sain aikaan vain tumman violetin yksivärisen levyn. Painoin kuitenkin pintaan kuvion tapetin palalla ja sitten tein pienellä piparimuotilla ympyröitä. Ja reiät tein kynällä.
















Toiseen kokeiluun yhdistin sitten yli jääneen violetin massan valkoiseen. En enää edes yrittänyt saada aikaan likuvärjäystä, levittelin vain kaulimella muutamaan kertaan ja katsoin mitä tulee. Ja ihan kivoja kuvioita tulikin. Otin taas muotilla ympyröitä ja tein kynällä reiät.















Kovetin työt uunissa n. 110 asteessa ja sitten yhdistelin levyt langalla ja isoilla siemenhelmillä. Ja kaveriksi tein pienemmistä ympyröistä korvakorut.

Virkattuja juttuja

Viime aikoina on kovasti virkkuuttanut. Ostin taas kasan matonkuteita ja virkkailin niistä erilaisia säilytyskoreja. Violetit on aika paksua trikookudetta ja sen virkkaus oli melko raskasta ja hidasta. Ihan meni sormet kipeeksi. Voi tosin johtua siitäkin, että käytin koukkua nro 8, olisi varmaan saanut olla ainakin kokoa 10. Sitten sain anopilta ohuempia jämäkuteita ja niitä olikin sitten jo huomattavasti nopeampi virkata. Tosin valkea väri on vähän hankala kun menee käytössä helposti likaiseksi, mutta mitäpä siitä kun oli mukava virkata:). Laitoin korit käyttöön erilaisiin säilytystarpeisiin.













































Vanhat langatkin sai virkkuuinnossa kyytiä. Tein vaaleanpunaisesta langasta pipon (varmaan Novitan Teddy -lankaa, vyöte ei enää ollut tallessa kun oli jo kertaalleen puretusta työstä jäänyttä). Virkkasin ensin päänympäryksen verran ketjusilmukoita ja siitä sitten ensin n. kuusi kerrosta pylväitä ja sitten aloin kaventaa sen mukaan kuin hyvältä tuntui. Lopuksi tein vielä korvaläpät ja sitten virkkasin alareunaan kierroksen kiinteitä silmukoita. Vähän iso piposta kyllä tuli, mutta menettelee. Mukavan pehmoinen ainakin. Olen joskus aiemmin tehnyt samasta langasta kaulaliinan ja lapaset niin nyt on sitten koko setti.

Korvakoruja

Päätettiin kaverin kanssa mennä kirppikselle myymään lauantaina, ajatuksena päästä eroon ylimääräisestä rojusta. Ajattelinpa sitten laittaa kiertoon myös ylijäämähelmiä ja -korunosia. Tekaisin siis muutamat korvakorut, jospa noita joku vaikka ostaisi. Kiva olisi näitä helmitöitäkin silloin tällöin tehdä kun vaan joutaisi.

Huovutettu kännykkäkotelo

Virkkailin Novitan Puro langasta mummonruutuja. Huomasin kyllä jo heti virkatessa, että lanka ei tämmöisessä työssä pääse kunnolla oikeuksiinsa kun värit eivät noin pienessä määrässä ehdi juuri vaihtua. Mutta en viitsinyt purkaa, joten jatkoin virkkuuta. Tein yhteensä kymmenen ruutua, viisi kumpaakin koteloa varten.















Sitten yhdistin ruudut letkaksi ja lopulta yhdistin reunat niin, että yksi ruutu jäi kotelon kansiläpäksi. Toiseen koteloon virkkasin reunoihin lisäkaistaleet niin että siitä tuli vähän isompi. Tosin lisäkaistaleesta tuli myös lisäsaumat, jotka ei huopuneet niin hyvin. Kaulahihnat virkkasin myös molempiin. Lopuksi tökkäsin tekeleet koneeseen 60 asteeseen ja ihan hyvinhän nuo huopui. Mutta joku muu lanka olisi ehkä ollut tähän tarkoitukseen parempi niin värit olisi tulleet nätimmin esille. Ja toisesta tuli myös niin iso, että se sopisi hyvin jollekin 90-luvun kännykälle.

Kaulahuivi pompulalangasta

Kävin taas alelankoja ostelemassa. Ja kun kerran joulun aikaan neulomisen makuun pitkästä aikaa pääsin niin pitihän sitä jatkaa. Makasiinista mukaan tarttui pari kerää Madame Tricote mustaa bombom -lankaa ja pari kerää Novitan Puro -lankaa kanervan värisenä.

Pompulalankaa piti ensin vähän pyöritellä kun en keksinyt miten sitä oikein neulotaan, mutta googlestahan se apu löytyi. Kokeilin ensin Novitan ohjeella, jossa neulotaan yksi silmukka jokaisen pompulan väliin. Minusta siitä ei tullut kiva vaan ihan liian harva, joten purin. Sitten löysin netistä neuvon tehdä joka väliin kaksi silmukkaa ja heti tuli parempi. Langan menekki on kyllä näin tehtynä aika paljon suurempi, mutta lopputuloskin on paljon paksumpi, nätimpi ja lämpimämpi. Tekeminen oli myös tosi nopeaa. Päätteleminen taas oli aika hankalaa, mutta tein viimeisen rivin niin, että neulottuani aina kaksi silmukkaa vedin lopun langan niistä läpi. Vähän työlästä, mutta lopputulos oli suht OK. Kaulaliinaan meni kaikkiaan kaksi kerää lankaa (eli yhteensä 200 g). Liinan pituus on n. 140 cm ja leveys n. 18 cm.

Työstä tuli minusta sen verran mukavan tuntuinen ja näköinen, että taidan ostaa lisää pompulalankaa. Ehkä vähän iloisempia värejäkin voisi kokeilla. Tämä liina menee "kiertoon", kun osallistuin facebookissa semmoiseen käsityöhaasteeseen, jossa viidelle ensimmäiselle kommentoijalle luvataan joku itse tehty käsityö. Siispä, beware girls!





















Vihreänkin tein! Ja punaisen myös, mutten ehtinyt kuvata ennen kuin annoin eteenpäin...

Pukinkonttiin

Pukinkonttiin tuli tehtyä kaikenlaista. Varpu -langasta virkkasin samanlaisen hartiahuivin kuin jo tuolla aiemmin, eri värisen vain.



















Viime aikoina ei juuri ole tullut neulottua, parit kynsikkäät kuitenkin sain aikaiseksi. Musta-vihreät tein ihan tavallisesta Seitsemän veljestä -langasta ja värilliset Seitsemän veljestä Polkka -langasta. Puikkojen koko 3 ja silmukoita 44. Toisissa ranneosa on tehty yksi oikein, yksi nurin, toisissa kaksi oikein, kaksi nurin.





































Hiuskiinnikkeen kirjalin valmiin, kankaalla päällystetyn soljen päälle. Oli vähän työläs tehdä kun neulaa ei voinut pistää työn läpi nurjalle puolelle, vaan piti aina satuttaa se oikeaan kohtaan oikealle puolelle. Mutta ihan mukava siitä kuitenkin tuli, ostin jo alesta pari uuttakin solkea työpohjaksi. Soljen kaveriksi tein samoista helmistä ja napista riipuksen. Kuvista tuli valitettavasti tosi huonot kun niitä sisällä, kiireessä ja pimeässä otin:(




























Käsityörikasta uutta vuotta kaikille!

Decoupagea

Aloitin decoupagetyöt heittämällä roskiin vanhan lakkapurkin, jonne mönjä oli kovettunut pohjalle. Pitäis harrastaa useammin... Täältä käpylästä en tietenkään saanut uutta lakkaa, joten käytin aluksi äidiltä pöllittyä servettilakkaa. Ja kun pääsin maalikylille käymään niin ostin 500 ml purkin koville pinnoille tarkoitettua kunnollista decoupage koristelakkaa. Olipa muuten hieman hinta noussut siitä kun edellisen purkin ostin! Roskiin laittamani purkin kannessa oli hantalappu 8,90 € ja tästä uudesta jouduin kärsimään 19,50 €. Tosin olihan siitä edellisen ostosta jo vuosia vierähtänyt ja uuden purkin ostin Hesan keskustasta, eli ehkä siinä oli keskustalisää. Mutta kallista anyway.

Ensin päällystin kenkälaatikon sen Tiimarin servettilakan avulla. Se oli aika ohutta lakkaa, mutta varmaan serveteille ihan ok. Minulla oli kuvina googlen kuvahaulla etsittyjä vanhoja leffajulisteita. Tulostin ne väritulostimella ihan tavalliselle kopiopaperille. Kyllä nekin servettilakalla tarttui, mutta pinnasta ei tullut kovin kovaa vaikka laitoin useamman kerroksen. Ja yhteen laatikkoon kului melkein koko 45 ml purkki.
















Tämän vanhan peltikaapin päällystämiseen käytin sitten jo sitä uutta lakkaa. Ensin putsasin maalin liasta ja ruosteesta ja oioin pahimpia lommoja. Kuvien kiinnityksen jälkeen lakkasin päälle muutaman lisäkerroksen ja pinnasta tulikin mukavan sileä ja kova. Koska kaappi oli alun perin aika kärsinyt ja kolhuilla ja maalikin paikoin lähtenyt, päällystin myös sisäpuolen hyllyt, että niistä tuli siistit. Olin aika tyytyväinen lopputokseen ja kun lakkaakin jäi vaikka kuinka paljon, niin ehkäpä jatkan näitä kokeiluja.