Rintamerkkitaidetta

Löysin kirpparilta eurolla ison pinon 80- ja 90-luvun rintamerkkejä. Osa oli niin hilpeitä, suorastaan nostalgisia, että oli pakko ostaa. Kiinnittelin valitun otoksen merkkejä paksuun kanttinauhan pätkään ja ripustin vessan peiliin riippumaan. Koko letka ei mahtunut kerralla kuvaan, joten tekele on tuossa alla kahtena pätkänä. Samalla reissulla ostin myös vanhan peltikaapin, keksirasian ja peilin, niihin kenties palaan myöhemmin...

Millefiori!

Innostuin taas vähän tuosta askartelumassasta. Joskus varmaan 15 vuotta sitten yritin tehdä millefiorihelmiä cernit -massasta, mutta niistä ei kyllä tullut oikein mitään. Värit sekoittui keskeneään pahasti. Surffattuani jonkun aikaa netissä ja katseltuani youtubesta hyviä ohjevideoita päätin taas yrittää. Ilmeisesti nuo massatkin on vuosien varrella jonkin verran kehittyneet. Netissä olevien ohjeiden mukaan näköjään Fimo on suositumpaa millefiorin tekoon, joten ostin pienen värilajitelman Fimoa. Ja lisäksi ostin terävän askarteluveitsen, vaikka mattoveitsen teriä kyllä olisi ollut itselläkin.

















Millefiorin teko itsessään on aika helppoa ja erilaisia ohjeita ja malleja on vaikka millä mitalla. Tein ihan yksinkertaisia kokeiluja eri väreillä. Helmiä tein jokusen, mutta enemmän ihastuin riipusten tekoon. Ja tietysti muutamia korvakoruja tein riipusten kaveriksi. Millefioripötköstä kun leikkasi siivuja ja laittoi vierekkäin ja kaulitsi päältä niin tuli mukavan näköistä levyä. Niillä levyillä sitten päällystin massan jämäpaloja. Pienestä määrästä massaa sai yllättävän paljon aikaiseksi ja tuo pieni Fimo -lajitelma varmaan riittää pitkäksi aikaa, jos nyt en ihan intoonnu. Osa tuotoksista onnistui paremmin, toiset vähän huonommin, mutta noin keskiverrosti olin ihan tyytyväinen:)

Koukkuamalla

Serkku osti syksyllä käsityömessuilta tunisialaisen eli kaksipäisen virkkuukoukun. Itse en vielä silloin sen päälle ymmärtänyt, mutta kun näin mitä ihanuuksia serkku sillä oli tehnyt niin piti äkkiä kipittää kauppaan. Virkkuukoukuksi aika tyyris kun maksoi 12 euroa, mutta eiköhän liene sen väärti. Koukun koko on 4, muuta kokoa ei täällä ollut saatavillakaan.






Langoiksi käytin vanhoja seiskaveljeksiä. Koukkuaminen on tosi helppoa ja mukavaa, tosin aika paljon hitaampaa kuin virkkaus tai neulominen. Lapasten tekoon meni monta iltaa. Päällepäin koukkuamisjälki on mukavan näköistä ja lupputulos paksua ja kestävän tuntuista. Ihan erilaista kuin vaikkapa neulotussa lapasessa. Koon määrittämiseen (ainakin tuolla nelosen koukulla) pätee näköjään suunnilleen sama kuin neuloessa, tein 43 silmukan aloituksen ja lapasista tuli melko sopivat keskikokoiseen miehen käteen. Oli niin kivaa että taidan tehdä näitä lisää! Ja kinnasneulakin pitäisi ostaa jossain välissä, se on vielä kokeilematta.



























Nämä toiset tein isälle. Muuten samanlaiset, mutta yläreunan päättely onnistui jo paremmin.



















Ja vielä yhdet siskon pojalle ylioppilaslahjaksi. Näissä käytin toisena lankana (Seitsemän veljeksen sijaan) tuparilahjaksi saatua, paikallisen lammastuottajan lankaa. Se olikin ihanan väristä ja tuoksuista:)
























Ja sitten vielä yhdet pienet kaverin vauvalle...

Taas pukkaa hartiahuivia

Vielä yksi hartiahuivi tuli väännettyä. Novitan Varpu -lankaa en enää saanut mistään, joten piti hankkia jotain muuta. Paikallinen pieni käsityömyymälämme on ottanut valikoimiin erilaisia ulkolaisia lankoja ja sieltä sitten valkkasin yhden. Okiteks Linate angora eco oli nimi ja sinivalkoisen version valitsin. 60 % näkyy olevan akryylia ja 40 % mohairia ja Turkissa on tehty. Ei ihan niin mukavan pörröistä kuin Varpu, eikä väritkään olleet ihan samalla tavalla minun makuun, mutta menettelihän tuo. Pari 100 g kerää ostin ja molemmat käytin. Virkkaamiseen käytin koukkua nro 3. Mallia ei ollut paikalla niin piti ottaa kuvat tuolien avustuksella.

Puro batik

Puro -langasta on tullut ihana akryyliversio. Värejä on joka lähtöön. Neuloin lapaset, tosin värit on vähän miten sattuu kun en jaksanut rueta raitojen kohtia täsmäämään. Ja otsapannassa testailin palmikkoneuleen saloja. Helppoahan se olikin. Tosin neuleen reunat kääntyi ihan rullalle, joten virkkasin reunoihin pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Kaksi kerää (á 100 g) riitti nippa nappa näihin kaikkiin. Lanka on tosi mukavan tuntuista ihoa vasten, tosin näiden käyttö saa odottaa vähän lämpimämpiä kelejä.


















Pykäsin vielä huivinkin, nyt on koko setti koossa. Ohje Drops design -sivuilta, kiitos Mari hyvästä vinkistä:) Tähän meni koko kerä ja pikkuisen päällekin kun virkkasin reunan samasta langasta.

Cernit ja decoupage

Innostuin leikkimään cernit -massalla ja decoupage -lakalla. Ensin käytin vanhaa ystävääni googlen kuvahakua ja etsin kivoja kuvia. Semmoisia jotka vielä pienennettyinäkin näyttäisivät hyvältä. Sitten tein massasta sopivan kokoisia levyjä ja työnsin niiden läpi korupiikit. Ja uuniin kovettumaan.



Sitten kiinnitin kuvat massapohjiin decoupage -lakalla. Kuivattelin hetken ja lakkasin vielä pari kerrosta. Ensimmäisen kuvan korvakorut ovat kooltaan n. 1 x 1,5 cm ja 1,2 x 1,2 cm, alemman kuvan korut vähän kapeampia ja koreampia. Aika mukavia näistä tuli, mutta voisi tehdä vielä vähän pienemmistä kuvista. Ja kaulariipuksiakin voisi tehdä ja vaikka mitä... Eikun siis etsimään lisää kuvia.





...ja löytyihän niitä kuvia. Tein siis vielä muutamat korvakorut ja osalle riipuksen kaveriksi.





Ja vielä jotain pientä kaverien lapsille:)

Cernit massasta

Uusimmassa Ihanassa oli tehty koruja askartelumassasta liukuvärjäämällä. Kaivoin iki-iki-iki vanhat cernit massat naftaliinista, ovat oikeasti jo ainakin 10 vuotta vanhoja. Vaan olihan nuo kutakuinkin älyssään kun ovat muovipussissa olleet. Sai tosin aika tovin vaivata että notkistuivat.

Yritin ensin sitä liukuvärjäystä sinisellä ja punaisella, mutta ei oikein onnistunut. Sain aikaan vain tumman violetin yksivärisen levyn. Painoin kuitenkin pintaan kuvion tapetin palalla ja sitten tein pienellä piparimuotilla ympyröitä. Ja reiät tein kynällä.
















Toiseen kokeiluun yhdistin sitten yli jääneen violetin massan valkoiseen. En enää edes yrittänyt saada aikaan likuvärjäystä, levittelin vain kaulimella muutamaan kertaan ja katsoin mitä tulee. Ja ihan kivoja kuvioita tulikin. Otin taas muotilla ympyröitä ja tein kynällä reiät.















Kovetin työt uunissa n. 110 asteessa ja sitten yhdistelin levyt langalla ja isoilla siemenhelmillä. Ja kaveriksi tein pienemmistä ympyröistä korvakorut.