Decoupagella jakkara uusiksi

Ostin Ikeasta Bekväm porrasjakkaran (9,90 €) ja laitoin sen uuteen kuosiin decoupage tekniikalla. Tai oikeastaan käytin kuvien kiinnittämiseen vedellä ohennettua erikeeperiä kun decoupagelakkaa ei nyt juuri sattunut olemaan. Pahin vaihe koko hommassa oli tuolin saaminen kasaan, varsinkin kun ohjeet tuli katsottua vasta kun homma oli puolivälissä

Kivoja vintage ruusujen kuvia etsin netistä ja tulostin ihan tavalliselle paperille. Leikkelin kuvat irti toisistaan ja sitten vain lakkasin kiinni tuolin pintaan. Puu on sen verran huokoista, että kuvat meni välillä jonkin verran ruttuun, mutta kuivuessa oikenivat hyvin. Kuvien kiinnitykseen meni pari iltaa, mutta homma oli ihan mukavaa.

Lopuksi laitoin pintaan vielä pari kerrosta Kiva -kalustelakkaa (puolikiiltävä) niin pinnasta tuli kestävämpi.

Kuvia jäi jonkin verran yli, joten ostin vielä askartelukaupasta puurasian, johon käytin loput kuvat ja muitakin vanhoja kuvia. Sekä tuoli että rasia menivät lahjoiksi.

Tilkutusta

Tekaisin parit tilkutukset. Siskon poika lähtee opiskelemaan, joten tein uuteen opiskelijaboksiin "löhötyynyn". Sisällä Ikean höyhentyyny mitoiltaan 65 x 65 cm ja päällisenä sekalaista tilkkua. Ompelin ensin tilkut kiinni toisiinsa ja sitten rivi kerrallaan kiinni paksumpaan kankaaseen, niin että päällisestä tuli tukeva. Laitoin myös vetoketjun, jotta päällistä saapi pestä tarvittaessa.

Ja ystävän ihanaiselle vauvalle tein tilkkupeiton. Kun vaan ehtisi vielä näkemään uuden tulokkaan niin peitto pääsisi omistajalleen :)

Karjalaiset kangashelmet

Uusimmassa Taito -lehdessä (6/2014) oli ohjeet karjalaisten kangashelmien tekoon. Eikun tekemään! Kankaita on kertynyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi, joten materiaalia kyllä riittää. Ja näihin toki riittää hyvin pienikin määrä, kaikenlaiset vanhat tilkut voi laittaa käyttöön. Vanua ei nyt juuri ollut, mutta laitoin helmiin sisälle huovutusvillaa. Ajanee saman asian.

Leikkasin kankaasta ohjeen mukaan halkaisijaltaan 5,5 cm ympyröitä. Lopputuloksena oli omaan makuuni aika isoja helmiä. Etenkin niskan puolella isot helmet on vähän hankalia. Toisaalta isot helmet on tietysti näyttävämpiä. Seuraavalla kerralla taidan kuitenkin hieman pienentää ympyrän kokoa. Tosin mitä pienempi ympyrä on, sitä hankalampi lienee ommella reunat yhteen ja saada helmestä mukavan näköinen. Mutta ainahan voi yrittää.

Pujottelin lankaan sen verran (38 kpl) helmiä, että komistus mahtuu hyvin pään yli. Ihan koreet, kun vaan tulisi joskus pidettyä!

Kesäkasseja ompelemalla

Palasin tässä ompelemisen opiskelussa alkeisiin... Lienee parempi tehdä ensin jotain helpompaa niin ei heti mene hermo. Tuttu kässäope suositteli kassien ompelemista ja vinkkasi myös kivasta kirjasta "Ihanat itsetehdyt laukut" (Minerva kustantamo). Kirja meni hankintaan ja kassien ompelu tuumasta toimeen. Aloitin helposta, eli ihan tuommoinen peruskassi. Ulko- ja sisäpuoli sekä kahvat kaikki samasta kankaasta. Oli vallan helppo.

Seuraavaksi tein melko samanlaisen kassin, mutta ulkokankaan tein tilkkuraidoista. Melko helppoa edelleen, pelkkää suoraa ompelua. Kantokahvoista tein vähän pidemmät niin voi olallakin kantaa. Tämä meni siskolle synttärilahjaksi.

Kolmanteen kassiin otinkin sitten jo vaikeamman ohjeen. Löysin sen Hipun blogista, nimellä "Ompele oma bägisi". Hieno ohje kerrassaan! Tosin näin aloittelijalta meni kyllä yksi ilta jo pelkästään kaavojen tekoon ja kankaiden leikkaamiseen. Se oli yllättävän hidasta. Hipun ohjeesta poiketen laitoin tukikankaan myös ulkokankaaseen kun se oli aika ohutta. Kangas oli vanha verho, jonka löysin kirpparilta keväällä. Ompeluun meni sitten jo kaksi iltaa, varsinkin kun välillä jouduin purkamaan... Mutta ohje oli kyllä niin hyvä, että tämmöinen aloittelijakin ymmärsi. Olin tosi tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tekemiseen menikin monta päivää. Ihan en vielä leipääni taitaisi ompelijana tienata...

Ja kasseja tuli sitten kesän mittaan ommeltua lisääkin vaikka huru mykke, en vaan muistanut puolistakaan kuvaa ottaa ennen kuin jaoin niitä maailmalle. Semmosta se on.

Pääskysen pönttöjä

Kesämökin räystään alla pesi aina ennen pääskysiä, mutta nyt ne on pari vuotta loistaneet poissaolollaan. Suurin syy lienee se, että lähellä ei enää laidunna lehmiä. Ja toisekseen tikka tai harakka kävi lähes joka kesä tiputtamassa pesät alas ja pisteli munat suuhunsa.

Radion luontoillassa kerrottiin keväällä, että pääskyselle voi myös itse tehdä pönttöjä. Arvelin kokeilla, josko saisin siivekkäät palamaan mökin pihapiiriin. En saanut tarkkaan laitettua ylös sitä luontoillan pönttöohjetta, mutta suunnilleen se jäi muistiin. Ohjeessa käskettiin sekoittamaan betonia, sahanpurua, liimaa ja vettä "sopivassa suhteessa". No, sekoittelin niitä siten kuin hyvältä näytti ja tuntui ja sitten muotoilin massasta pesiä kippojen ympärille. Käyttämäni sahanpuru oli aika karkeaa, hienompi olisi ehkä ollut parempi. Pääskyn pesän mittoja minulla ei ollut, mutta yritin valita suunnilleen pesän kokoisia kippoja. Massan ja astian väliin laitoin muovikelmua. Annoin kuivua pari päivää ja sitten irroittelin pesät muottien ympäriltä.

Annoin vielä kuivua muutaman päivän ja sitten liimasin pesät kiinni vaneripaloihin. Varmistin vielä rautalangalla, että varmasti pysyvät paikallaan. Ja sitten ruuvasin pesät vanerin kulmista kiinni räystään alle. En osaa sanoa, tuliko pesistä oikean kokoisia kun mittoja ei kerran ollut. Mutta ainakin pesistä tuli sen verran kovia, että ihan helposti tikka tai muukaan lintu ei niitä riko.

Ainakaan vielä tänä kesänä pesät ei tuntuneet pääskyille kelpaavan, vaikka niitä mökin pihassa lentelikin. Tyhmiä lintuja, olis ollu niin hienot pöntöt :) But maybe next time! 

Oppiskohan tuota ompeleen?

Olin aina ala- ja yläastella puu- tai metallitöissä. Kaikki "tyttöjen käsityöt" on siis pitänyt opetalla omatoimisesti joskus myöhemmin. Neulomiset ja virkkuut meneekin ihan hyvin, mutta ompelu meinaa tökkiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi jotain vaatetta ommella, niin menee sormi suuhun. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun pitäisi kaavoja tehdä tai ommella yhteen jotain muuta kuin suorakulmioita.

Mutta kun kirpputoreilta on tullut osteltua vaikka mitä kivoja kankaita, niin oishan se kiva jotain vaatettakin osata ommella. Eipä auttanut muu kuin rueta opettelemaan. Ompelevat tutut kehoitti tekemään kaavoja omien lempivaatteiden mukaan ja aloittamaan jostain helposta. No niinpä sitten yritin. Mittailin yhtä kohtuu helpon näköistä tunikaa ja piirtelin kaavat. Se oli aika hankalaa, kun tunikassa oli muotolaskokset (hieno sana, opin kirjasta, että niitä kutsutaan tällä nimellä...) sekä rinnan alla että selässä. Mutta yritin mittailla nekin ja ottaa huomioon kaavassa.

Valitsin kankaaksi yhden ei-niin-rakkaan retroverhon, jotta ei kovasti harmittaisi jos menee pahasti pieleen. Olisi tietysti pitänyt tehdä eka versio vaikka vanhasta lakanasta, mutta käsivällisyys ei riittänyt. Sitten jos siitä olisi tullut hyvä niin ois harmittanut kun työ meni hukkaan:)

Sitten eikun leikkaamaan ja ompelemaan. Kohtuullisesti sainkin palaset leikattua ja ommeltua. Tosin saumavarat tuotti ongelmia, unohdin yhdestä palasta ne kokonaan pois ja piti leikata uudelleen. Onneksi oli tarpeeksi kangasta. Ompelin muotolaskokset ja sitten palat yhteen. Ja sitten tietysti jouduin jo purkamaan, kun muotolaskokset oli takana liian pienet. Sain ne kuitenkin tehtyä uusiksi kohtuullisella vaivalla ja ilman totaalista hermoromahdusta. Lopuksi siksakkasin saumavarat.

Hihansuihin, kaula-aukkoon ja helmaan ompelin vinonauhan (sekin oli uusi termi, sain myös ohjeistuksen siihen mikä ero on vinonauhalla ja kanttinauhalla ja mihin niitä käytetään). En tosin saanut ihan sen väristä vinonauhaa kuin halusin, mutta sinnepäin.

Lopputulos oli kohtuullisen ok. Ihan ne muotolaskokset ei menneet nappiin ja vinonauhan ompelu oli hankalaa ja ehkä ne kaavatkaan ei olleet ihan kohillaan... Eli ei muodoltaan ihan samanlainen kuin se tunika mistä yritin tehdä kaavat, mutta välttänee ensikertalaiselle. Ehkäpä yritän vielä tehdä jotain muutakin!

Lämpimäisiä

Pitkin talvea ja kevättä on tullut neulottua vaikka minkä näköistä sukkaa ja vähän muutakin. Sukat kun on ennen olleet minulle melko vieras tuttavuus, opin vasta nyt miksi kannattaa aina käyttää kunnollista sukkalankaa. Eihän ne muuten kestä... Aika alkeellista, mutta tulipa tuokin opittua ihan kirjaimellisesti kantapään kautta. Suurin osa tekeleistä on jäänyt kuvaamatta, jotain sentään onneksi muistin tallentaa.

Ekana oiva esimerkki siitä, mitä ei kannata tehdä. Sukat melkein puhtaasta akryylilangasta. Ihanan pehmeät ja lämpimät, joo, mutta rikki viikossa.

Aiemmin jo tein venäjältä tuodusta langasta säärystimiä (jossain aiemmassa postuksessa), nyt vielä tein itselle samanlaiset ja pipon myös.

Ja sitten sukkia kestävämmistä langoista! Ekana Schachenmayrin Regia langasta polvisukat itselle ja sitten parit sukat kaksinkertaisesta Hot Socs Spectra langasta veljen lapsille. Molemmat oli mukavia lankoja neuloa.