Pääskysen pönttöjä

Kesämökin räystään alla pesi aina ennen pääskysiä, mutta nyt ne on pari vuotta loistaneet poissaolollaan. Suurin syy lienee se, että lähellä ei enää laidunna lehmiä. Ja toisekseen tikka tai harakka kävi lähes joka kesä tiputtamassa pesät alas ja pisteli munat suuhunsa.

Radion luontoillassa kerrottiin keväällä, että pääskyselle voi myös itse tehdä pönttöjä. Arvelin kokeilla, josko saisin siivekkäät palamaan mökin pihapiiriin. En saanut tarkkaan laitettua ylös sitä luontoillan pönttöohjetta, mutta suunnilleen se jäi muistiin. Ohjeessa käskettiin sekoittamaan betonia, sahanpurua, liimaa ja vettä "sopivassa suhteessa". No, sekoittelin niitä siten kuin hyvältä näytti ja tuntui ja sitten muotoilin massasta pesiä kippojen ympärille. Käyttämäni sahanpuru oli aika karkeaa, hienompi olisi ehkä ollut parempi. Pääskyn pesän mittoja minulla ei ollut, mutta yritin valita suunnilleen pesän kokoisia kippoja. Massan ja astian väliin laitoin muovikelmua. Annoin kuivua pari päivää ja sitten irroittelin pesät muottien ympäriltä.

Annoin vielä kuivua muutaman päivän ja sitten liimasin pesät kiinni vaneripaloihin. Varmistin vielä rautalangalla, että varmasti pysyvät paikallaan. Ja sitten ruuvasin pesät vanerin kulmista kiinni räystään alle. En osaa sanoa, tuliko pesistä oikean kokoisia kun mittoja ei kerran ollut. Mutta ainakin pesistä tuli sen verran kovia, että ihan helposti tikka tai muukaan lintu ei niitä riko.

Ainakaan vielä tänä kesänä pesät ei tuntuneet pääskyille kelpaavan, vaikka niitä mökin pihassa lentelikin. Tyhmiä lintuja, olis ollu niin hienot pöntöt :) But maybe next time! 

Oppiskohan tuota ompeleen?

Olin aina ala- ja yläastella puu- tai metallitöissä. Kaikki "tyttöjen käsityöt" on siis pitänyt opetalla omatoimisesti joskus myöhemmin. Neulomiset ja virkkuut meneekin ihan hyvin, mutta ompelu meinaa tökkiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi jotain vaatetta ommella, niin menee sormi suuhun. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun pitäisi kaavoja tehdä tai ommella yhteen jotain muuta kuin suorakulmioita.

Mutta kun kirpputoreilta on tullut osteltua vaikka mitä kivoja kankaita, niin oishan se kiva jotain vaatettakin osata ommella. Eipä auttanut muu kuin rueta opettelemaan. Ompelevat tutut kehoitti tekemään kaavoja omien lempivaatteiden mukaan ja aloittamaan jostain helposta. No niinpä sitten yritin. Mittailin yhtä kohtuu helpon näköistä tunikaa ja piirtelin kaavat. Se oli aika hankalaa, kun tunikassa oli muotolaskokset (hieno sana, opin kirjasta, että niitä kutsutaan tällä nimellä...) sekä rinnan alla että selässä. Mutta yritin mittailla nekin ja ottaa huomioon kaavassa.

Valitsin kankaaksi yhden ei-niin-rakkaan retroverhon, jotta ei kovasti harmittaisi jos menee pahasti pieleen. Olisi tietysti pitänyt tehdä eka versio vaikka vanhasta lakanasta, mutta käsivällisyys ei riittänyt. Sitten jos siitä olisi tullut hyvä niin ois harmittanut kun työ meni hukkaan:)

Sitten eikun leikkaamaan ja ompelemaan. Kohtuullisesti sainkin palaset leikattua ja ommeltua. Tosin saumavarat tuotti ongelmia, unohdin yhdestä palasta ne kokonaan pois ja piti leikata uudelleen. Onneksi oli tarpeeksi kangasta. Ompelin muotolaskokset ja sitten palat yhteen. Ja sitten tietysti jouduin jo purkamaan, kun muotolaskokset oli takana liian pienet. Sain ne kuitenkin tehtyä uusiksi kohtuullisella vaivalla ja ilman totaalista hermoromahdusta. Lopuksi siksakkasin saumavarat.

Hihansuihin, kaula-aukkoon ja helmaan ompelin vinonauhan (sekin oli uusi termi, sain myös ohjeistuksen siihen mikä ero on vinonauhalla ja kanttinauhalla ja mihin niitä käytetään). En tosin saanut ihan sen väristä vinonauhaa kuin halusin, mutta sinnepäin.

Lopputulos oli kohtuullisen ok. Ihan ne muotolaskokset ei menneet nappiin ja vinonauhan ompelu oli hankalaa ja ehkä ne kaavatkaan ei olleet ihan kohillaan... Eli ei muodoltaan ihan samanlainen kuin se tunika mistä yritin tehdä kaavat, mutta välttänee ensikertalaiselle. Ehkäpä yritän vielä tehdä jotain muutakin!